• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka retroilee: Rain “Rain”, 1972, USA

rainErinomainen powerpop- tai progepop-kiekko, joka on jäänyt aika pienen piirin aarteeksi. Sunbeamin muutaman vuoden takainen uudelleenjulkaisu onneksi vähän kohensi tilannetta.

Kultakuumeinen aika 60-luvun lopussa, jolloin pienetkin levymerkit – sekä merkit, jotka alun perin julkaisivat tyystin toisenlaista musiikkia – haistoivat rockissa rahaa, jätti monet kiinnostavat, jopa uraauurtavat julkaisut varastoihin. Promokoneistoa ei ollut, levityskanavat olivat puutteelliset, painokset pieniä, ymmärrys rockista ja rockin kuuntelijoista oli harhainen tai olematon… syitä oli monia.

Sen vuoksi Rain-yhtyeen samanniminen kiekkokin päätyi lähes suoraan albumien hautausmaalle.

Peruutetaan kuitenkin vähän. Ensin oli philadelphialainen yhtye The Many Few, teinipoikien perustama 60-luvun popista ja rockista ammentava kokoonpano. Koskettimet, kitara, basso ja rummut – siinä ei mitään ihmeellistä. Jostain syystä kaverit päättivät vaihtaa joukkueen nimeä – ehkäpä syynä oli musiikin muuttuminen vähän ponnekkaammaksi. Nimeksi tuli Rock Island. Ja juu, onhan siinä enemmän tyrnävää kuin aikaisemmassa. Keikkoja tehtiin, demoja äänitettiin, otettiin bussi New Yorkiin, satuttiin koputtamaan levypomo Enoch Lightin ovelle oikeana päivänä, saatiin levytyssopimus. No, albumi sitten aikanaan julkaistiin Enoch Lightin perustamalla Project 3 -levymerkillä, se sai myönteisiä kommentteja lehdistössä, mutta iso promootiopyörä ei pyörähtänyt. Osui ja upposi.

Light kuitenniin uskoi kosketinsoittaja Cobb Bussingerin ja rumpali Frank Schallisin kykyihin – molemmat äijät myös sävelsivät. Niinpä Light rohkaisi kavereita uuden levyn tekoon – ja mikäs siinä, sanoivat Bussinger ja Schallis. Mukaan värvättiin Rock Islandista kitaristi Michael Kennedy. Basistiksi löydettiin Ric Criniti.

Nimeksi otettiin Rain. Mikäköhän järki siinäkin muuten oli, että ei hyödynnetty Rock Island -nimeä, kun bändi oli kuitenkin jo keikkaillut, tehnyt levyn ja kun miehistökin oli pitkälti sama!?

Tehtiinpä ihan sattumalta erinomainen kiekko – jota kukaan ei ole kuullut

”Rain”-albumin CD-julkaisun mukana tulleessa vihkosessa puuhamies Bussinger kritisoi Rock Islandin kiekkoa lähinnä tuotannosta – tuottaja oli muuan Jeff Hest, tuolloin vielä alle kolmikymppinen. Teini-ikäisen Bussingerin ja kumppanien mielestä Hest oli kuitenkin liian vanha ja liian paljon jazziin kallellaan tuottamaan rock-musiikkia! No, teinien mielestähän kolmikymppinen on jo kuoleman kynnyksellä…  Project 3 -merkin talotuottajana Hest vastasi kuitenkin myös ”Rain”-albumista.

Jälkiviisaus on aina vähän vaarallista, sillä asiat etenevät reaaliajassa aika ad hoc -meiningillä – jota peruutuspeilistä katsoessaan ei voi kuin ihmetellä ja harmitella. Bussinger kuitenkin harmittelee, että ”Rain”-materiaalia ei ennen äänityksiä soitettu lavalla, vaan päädyttiin suoraan studioon. Vaikka materiaali, siis sävellykset, ovat hänen mielestään parempaa kuin Rock Islandilla oli, siitä kuitenkin puuttuu tuon yhtyeen keikoilla hankittu särmä.

Albumi syntyi muutamassa sessiossa, biisejä taisi syntyä enemmän kuin tarpeeksi yhteen lättyyn, joten Light tarjosi vaihtoehdoiksi joko tupla-albumia tai sitten tavallista levyä aukeavin kansin. Näistä valittiin jälkimmäinen – josta itselleni herää kysymys, että missäs ne tuplaa varten nauhoitetut ja yksöisalbumille mahtumattomat biisit sitten ovat, kun niitä ei uudelleenjulkaisullakaan ole?!

Suokaa anteeksi luokittelutarpeeni, mutta jostain syystä etsin aina referenssejä ja samankaltaisuuksia. Badfinger, Klaatu, Love, Zombies, Beatles, Yes, Man… löydän Rainin musiikista kaikkea tätä, joskus vieläpä yhdessä ja samassa biisissä. Erinomainen soittotaito, loistavat lauluharmoniat, melodiset ja hyvin sovitetut sävellykset, vahvat vokaalit. Eritelläänpä vielä tarkemmin: Beatles ja McCartney Abbey Roadin aikoihin. Yes varhaislevyjen aikaan. Man silloin, kun mukana olivat koskettimet. Klaatu – tasalaatuiset, leijuvat lauluosuudet. Badfinger: tanakat, riffittelevät kitarat. Zombies – Rod Argentin koskettimet, Colin Blunstonen laulu. Love… no on siellä jotain.

Vaikka kakkosbiisi ”To a Dreamer” pamahtaa käyntiin lähes suoraan ”Paranoidista” repäistyllä riffillä, pehmeä laulu, harmoniat, syntikka (vai onko peräti moog?) ja elastinen basso muuntavat tunnelman utuiseksi. ”Mother’s Evil Childin” leijuva, valssirytminen biisi koskettimineen ja jazzahtavine kitarasooloineen voisi hyvin olla Yesin kakkoskiekolta. Mietin, että Yes oli tosin tuohon aikaan vähän kulmikkaampi – ja sitten Rain pamauttaa rytminvaihdoksen ja lyö pöytään Beatlesien ”Oh Darling” -henkisen välikkeen.

”Love Me Still” – ei ihan ”Besame Muchoa”, mutta melkein ”Do You Want to Know a Secret” kylläkin. Sopisi hyvin Agentsinkin ohjelmistoon sekä Colin Blunstonen soolokiekolle. “All Our Days Are Gone” on ehkä lähinnä tuota progepop-määritelmää. Yesmaisesti moniosainen, alun poppiksen jälkeen seesteinen, urkujen vetämä, laulussa Jon Andersonia, muutama äkäisempi kitararäväys ja urkusoolo, loppuun vielä ”ba-ba-shu-bi-du”-doowop-jälkiruoka – erittäin sovitettu biisi. Tässä vaiheessa unohtaisin ”powerpop”-määritelmän: ”Rain” on monimuotoisempi, ei niin säkeistö-kertosäkeeseen sidottu.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä mieleen juolahtaa 10cc – ehkä juuri sovitusten mielikuvituksellisuudesta. Puhtaana studiotuotteena ”Rain” saattaa olla vähän kliininen: kuten jo todettua, bändin olisi ehkä kannattanut antaa musiikin ensin muotoutua keikoilla ja sitten vasta mennä studioon. Ehkäpä biisit olisivat terävöityneet, muutama koukero jätetty pois jne. Pidän kuitenkin tästä studiotuotoksestakin todella paljon, vaikka jokunen särö kosketinvoittoisessa kokonaisuudessa olisi ollut paikallaan. Taso on nimittäin huima, esimerkiksi akustinen, vauhdikas ”You Take Me Higher” voisi olla yksi McCartneyn tai Emitt Rhodesin näpsäköistä instantpop-klassikoista.

Mitä sitten seurasi?

Albumi ei ihan alussa luetelluista syistä saanut ansaitsemaansa puffausta, ja hävisi aika lailla jälkiä jättämättä. Enoch Lightilla riitti kuitenkin edelleen uskoa: ”Eikös pojat tehdä seuraavaksi tupla?”. Juu, vastasivat kaverit, ja uppoutuivat biisintekoon. Atlantic-levy-yhtiö oli myös ilmoittanut kiinnostuksensa tuleviin tuotoksiin. Kun Light kuuli miesten puhuneen kilpailijan kanssa hänen selkänsä takana, studion ovi meni säppiin, biisit jäivät julkaisematta ja yhtye lykättiin pimeään nurkkaan loppusopimuksen ajaksi.

Eihän se tietenkään musiikintekoa estänyt, vaan kaverit vaihtoivat basisti Crinitin tilalle Carmine Lauron, Bussingerin sanoin ”McCartney-henkisen basistin ja lauluntekijän”. Ja arvatkaas mitä? Rain-nimi vaihdettiin, uusi / sama bändi kantoi nimeä Positron. Kymmenkunta biisiä päätyi nauhalle, mutta homma kuivui kasaan.  Ric Crinitti liittyi sittemmin sukkahousuheavya soittaneeseen Cinderellaan, Bussinger päätyi Los Angelesiin leffojen ja telkkuohjelmien säveltäjäksi. Sen pituinen se.

Pekka

Rain: Rain, 1972 (Project 3, PR5072SD, uudelleenjulkaisu: Sunbeam SBRCD5054)

————————-

PS. Enoch Light oli itse alun perin klassisen musiikin viulisti ja myöhemmin äänitysinsinööri, joka aiemmalla Command-levymerkillään julkaisi enemmän studio- ja stereotekniikan mahdollisuuksia avaavia kuin musiikillisesti rajoja rikkovia kiekkoja, mm. miljoonia myyneen ”Persuasive Percussion” -sarjan. Light oli muuten niin innoissaan luomistaan soundeista, että halusi niistä sanalliset kuvaukset julkaisemiensa kiekkojen kansiin. Mutta eihän yhteen takakanteen ihmeitä mahdu, joten Light päätti ottaa selostuksille lisää tilaa tekemällä kansista aukeavia – näin syntyi nelisivuinen ”gatefold”, aukeava kansi jota kaikki vinyylin ystävät rakastavat! Myytyään Command-merkin ABC:lle Light perusti Project 3:n. Lightin merkkien muista artisteista kannattaa ehdottomasti mainita  The Free Design, vasta joitain vuosia sitten ansaitsemaansa huomiota saanut lauluyhtye.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: