• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Keitsi kiertää maailmaa: Pollen ”Pollen”, 1976, Kanada / Quebec

Tästä kiekosta olen ollut kirjoittamassa jo pitkään. Kuvatkin räpsin jo iät ajat sitten. Jotenkin homman työstäminen on kuitenkin venynyt ja vanunut, muiden kiireiden alle hautautunut…

Siellä se Koivun Sakukin viihtyi vuosikaupalla…

Quebec – Kanadan ranskankielinen provinssi – on jo pitkään kuulunut oman levykeräilyni napa-alueisiin. Ensirakkaus syttyi joskus 1980-luvun alkupuolella, kun työmatkalla lensin syksyisestä New Yorkista lumiloskaiseen Montrealiin. Ison Omenan hillitön hässäkkä oli niin neuroottinen kokemus, että sen jälkeen Montrealin kaduilla käyskentely tuntui tosi kotoisalta. Ihan – tai ainakin melkein – kuin olisi ollut himassa Helsingissä.

Elin tuolloin hektisen uraputken alkuaikoja, ja levykeräily oli elämässäni tyystin taka-alalla. Ensimmäistäkään kiekkoa ei reissusta tarttunut mukaani. Ainoat omistamani quebec-lätyt taisivat olla vajaat kymmenen vuotta aiemmin Suomen EMI:n ja Scandia Musicin  ’ei kannata julkaista täällä’ -hyllyistä pois korjaamani Morse Coden ”La marche des hommes”, Maneigen ykkönen sekä Aquarellen ”Live à Montreux”. Hienoja pitkäsoittoja kaikki kolme.

Montrealin jättämät hyvät fiilikset säilyivät kuitenkin sielussa. Ja kun 1990-luvun jälkipuoliskolla innostuin taas kartuttamaan aktiivisesti levykokoelmaani, alkoi ’kaipuulistalleni’ kertyä kiekkoja myös Quebecistä. Tuossa vaiheessa koulunpenkillä syvästi inhoamani ranskan kielikin kuulosti jo ihan kuunneltavalta…

Niagaran putousten kupeessa asuva Walter oli ensimmäinen kanadalainen vaihtokumppanini. Vaikka tyyppi suosikin anglosaksista progea, sain hankittua häneltä muutamia ranskankielisen alueenkin herkkuja. Päällimmäisinä mieleen tulevat Contractionin, Conventumin ja L’Infonien esikoiset, kaikki neljä Harmoniumia sekä useampi hyllystä vielä tuolloin puuttunut Maneige.

Sittemmin noita quebec-kiekkoja on  kertynyt eri lähteistä 400 – 500 yksikön verran. Ja lisää siunaantuu koko ajan – nytkin odotan malttamattomana paketttia Quebec Cityssä asuvalta pitkäaikaiselta ystävältäni Marcelilta…

J’aime la musique québécoise…

Ns. edistykselliseen rock-musiikkiin keskittyneet keräilijät rakastavat tunnetusti eritoten Italian aarteita. Se ei ole mikään ihme, sillä saapaslandiassa on tehty huikea määrä toinen toistaan upeampia, maan rikkaasta musiikkiperinteestä voimansa pitkälti ammentaneita ’progressive & related stuff’ -kiekkoja. Yleismaailmallinen intohimo italoprogen keräämiseen on hinannut myös hinnat taivaisiin – vähänkin harvinaisempia vinyyleitä tuskin löytää enää alle sadan euron.

Noita kansainvälisesti arvioituna kalliita keräilymaita on toki paljon muitakin. Saksa, Japani, Islanti… kotoista Suomea suinkaan unohtamatta. Entisen itäblokin ihmeet sitä vastoin ovat edelleenkin melko edullisia, lukuun ottamatta muinaisen Jugoslavian alueella purkitettua tavaraa. Myös Quebec on kaukana keräilyhintojen huipulta. Tyyriistä toimituskuluista huolimatta valtaosa kiekoista asettuu 20 -50 euron haarukkaan. Monille eurodealereille kate jää sen verran huonoksi, ettei kiekkoja yksinkertaisesti kannata tilata myyntiin. Poikkeuksiakin toki on 🙂

Quebec-keräilijänä en tietenkään paheksu alhaista hintatasoa. Musiikin laatuun suhteutettuna alue on kuitenkin ilmiselvässä hintakuopassa. Aivan kuten esim. entinen Tsekkoslovakia ja Espanja, kaksi muuta äänilevyperverssinä suuresti arvostamaani kohdealuetta. Espanjalaisten levyjen hintalaput ovat tosin komistuneet kummasti viime vuosina.

Mikäkö minua sitten Quebecin (etenkin 1970-luvun) musiikkikulttuurissa viehättää? Rikkaus, rohkeus, uskottavuus ja omaehtoisuus voisivat olla jonkin sortin avainsanoja. Ranskalaista draaman tajua, amerikkalaista autotalli- ja hippiluolapsykedeliaa sekä rankkaan riffittelyyn ja vinkukitarointiin perustuvaa hard rockia, englantilaisen ja italialaisen sinfonisen ’complex progen’ soitannollisesti vaativia metkuja, saksalaisilta omaksutttuja syntikkakokeiluja, kelttiläistä kansanperinnettä, vanhan mantereen neoklassismia ja avantgardea etc.

Quebec on kulttuurien ja vaikutteiden sulatusuuni, jonka tuotoksissa on kuitenkin vahva persoonallinen leima. Oli kyse sitten progesta, jatsista tai folkista / folk-rockista. Tai niiden ristisiitoksesta.

Henkilökohtaisen havainnoinnin perusteella väittäisin kuitenkin, etteivät blues ja eritoten kantri tunnu oikein istuvan kansan luonteeseen. Olkoonkin, että heavybluesin(kin) mestarikitaristi Frank Marino on hänkin Montrealin poikia. Itse asiassa Mahogany Rushin kolme ensimmäistä pitkäsoittoa julkaistiin alkujaan kanadanranskalaisella Kot’ai-levymerkillä.

Back to Pollen…

Kuten jo juttuni ingressissä totesin, on 1972 perustetun Pollen-bändin ainoaksi jäänyt albumi vuodelta 1976 odottanut esittelyvuoroaan jo pitkään. Vaikka kyseessä ei ehkä olekaan minulle rakkain ja omaperäisin kuulemani quebec-kiekko, soisin kaikkien pesunkestävien progediggareiden tutustuvan siihen ennemmin tai myöhemmin. Sen verran upeasta luomuksesta kuitenkin puhutaan.

Kiekosta löytyy melko runsaasti blogi- ja saittiarvioita. Lähes poikkeuksetta niissä nostetaan bändin keskeisiksi vaikuttajiksi Ange Ranskasta, Gentle Giant ja Genesis Englannista sekä PFM Italiasta. Totta, yhtäläisyyksiä löytyy kyllä. Paljonkin, jos niitä etsimällä etsii. Omissa korvissani kokonaisuus on kuitenkin kiitettävän kunnianhimoinen ja aivan riittävän persoonallinenkin. Tuskinpa tätä albumia sokkokuuntelussa mihinkään muuhun sekoittaisin.

Heti avausraita ”Vieux corps de vie d’ange” kertoo homman nimen. Monimutkaisia sävelkulkuja ja rytmisiä koukkuja viljelevää, perusilmeeltään kuitenkin melodisia arvoja painottavaa sinfonista kokoprogeahan tämä on. Vokalisti Jacques Tom Rivestin teatraalinen tulkinta  kohoaa kuitenkin biisin selkärangaksi. Kakkosralli ”L’etoile” jatkaa samoilla linjoilla, tosin selvästi seesteisemmissä merkeissä. A-sivun päättävä puoliakustinen”L’Indien” on puolestaan koko albumin vähäeleisin, samalla myös kaunein voimannäyte.

Vastaavasti perspuolen alusta löytyvä ”Tout’l temps” on levyn vaatimattomin esitys, jonka pitkähköt instrumentaalijaksot tuovat kieltämättä mieleen Gentle Giantin ja PFM:n. Synkkäsävyinen ”Vivre la mort” sitä vastoin kuuluu pitkäsoiton ehdottomiin kohokohtiin. Etenkin kitaristi Richard Lemoynen soitossa tunne, ajatus ja tekninen taituruus kohtaavat mallikkaasti. Huono ei ole myöskään levyn päättävä, pitkä ja polveileva, tunnelmiltaan varsin vaihteleva ”La femme ailée”.

Kelpo levy tämä ”Pollen”, kouluasteikolla vähintäänkin sellainen kasipuolikkaan arvoinen aikaansaannos. Kaikesta kuulee, että kundit ovat sekä soittaneet kimpassa että jakaneet yhteistä rock-unelmaa jo pitkään. Huhujen mukaan bändi oli livenä aivan uskomattoman hyvä – sääli vaan, ettei asiasta ole löytynyt (ainakaan toistaiseksi) julkaisukelpoista dokumentointia.

Pollenin hajottua loppuvuodesta 1976 vokalisti / multi-instrumentalisti Jacques Tom Rivest siirtyi soolouralle. Miehen mallikkaalla, vuonna 1979 ilmestyneellä esikoisalbumilla ovat mukana musioimassa myös entiset bändikaverit Claude Lemay (koskettimet, huilu) ja jo kehutuksi tullut kitaristi Richard Lemoyne. Heidän sekä rumpali Sylvain Coutun myöhäisemmistä vaiheista voit lukea täältä www.progquebec.com/pollen.html. Samaiselta sivustolta löydät asiantuntevaa infoa myös monista muista quebec-progen suuruuksista.

Kerrottakoon vielä lopuksi, että ”Pollen” julkaistiin kahdella erilaisella takakannella. En vieläkään ole täysin varma siitä, kumpi niistä on alkuperäinen.

Sekä kanadalaisilta kontakteiltani saamani että muualta lukemani infon perusteella sininen pilvitaivasversio on se originaali. Bändin logoon liitetty hampunlehti pakotti kuitenkin vaihtamaan artworkia melkein samantien.

Jostakin olen kuitenkin kuullut, että punainen bändikansi olisi sittenkin se sensuroiduksi tullut takamus. Syynä on yläreunan teksti ”Merci á tous ceux qui ont ’trippe’ avec Pollen”. Synnillistä asiassa on se, että katuslangissa sana pollen tarkoittaa pilveä.

Niin tai näin, ilmiselvää lienee, että ajan hengen mukaisesti Polleninkin porukoissa oltiin ahkeria piipunpolttajia…

Pollen ”Pollen”, Kébec Disc KD-908. Alkuperäinen vinyyliversio on peräisin vuodelta 1976, mutta sittemmin levy on julkaistu myös CD:nä jo linkkinä mainitsemani ProgQuébecin toimesta.

Pollenista löydät lyhyen luonnehdinnan ja kasapäin kehuja myös täältä http://www.progarchives.com/artist.asp?id=909, hyväkuntoisen ja kohtuuhintaisen yksilön itse levystä (meni jo,mutta tyrkyllä on yhä monia muita mainioita quebec-kiekkoja) täältä www.primecuts.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: