• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Kuuntelussa: Anna Inginmaa, Nämä kujat, 2011

inginmaaHelsinkiläisen laulaja-lauluntekijä Anna Inginmaan ja kitaristi-säveltäjä Veikki Virkajärven folk-laulelmahenkinen omakustanne.

Tekijät itse kuvailevat levyn musiikkia mukana tulleessa saatekirjeessä – oion hieman mutkia tässä – ”uskomattoman kauniiksi popiksi”. Itse en ehkä käyttäisi sanaa ”pop”, sillä omassa mittaristossani Anna Inginmaan sanoittama ja Veikki Virkajärven kanssa säveltämä musiikki menee syvemmälle ja on paljon enemmän kuin kevyttä ulkokultaista taustahälyä.

Kaunista ja tunnelmallista kyllä, melodista ehdottomasti. Inginmaan intiimi, välillä kuiskaava laulutyyli, Virkajärven jäntevä ja varmaotteinen kitarointi sekä väriä antamassa välillä sello, tuossa chanson-haitari, jossain musiikkiin jopa progemaisia sävyjä tuova lyyra – ääni ja instrumentit nivoutuvat saumattomaksi ja orgaaniseksi kokonaisuudeksi. Tarkoittaa erinomaisia sovituksia. Sooloja ei sen kummemmin viljellä – ne taitavatkin olla tällä levyllä ainoita asioita, joita jäin kaipaamaan Virkajärven ilmeikkäisiin ja sujuviin sooloihin Aapo Heinosen levyllä mieltyneenä.

Inginmaan laulutulkinta on sävykästä, intensiivistä, intohimoista ja revittelevääkin – johtunee itse tehdyistä ja siksi sisäistetyistä sanoituksista. Niissä liikutaan pääasiassa suhdekoukeroissa ja -tunnelmissa, välillä tosin aika abstrakteilla ja käsitteellisillä tasoilla. Mikä tämänikäiselle on vain siunaus, sillä eihän ihmissuhdevatkausta ja -purkausta muuten kestäisikään kuunnella… maisemat ja sävyt ovat hyvin kaupunkilaisia.

Jos nyt joitain vertailukohtia pitäisi antaa, niin Inginmaan lauluääni tuo muistumia Johanna Iivanaisesta, rajummista vedätyksistä ja improvisaatioista tulee mieleen Maarit. Sitten: ja tämä nyt voi olla täysin harhainen mielikuva, mutta muutama vapaamuotoinen improvisoinnin poikanen johdattaa David Crosbyn sävellysaihioidensä ympärillä harrastamaan vokaalijamitteluun. Josta herääkin kysymys Inginmaan tulevaisuuden suunnasta: poppiympyröissä kilpailu on armottoman kovaa ja usein ulkomusiikillisiin ominaisuuksiin perustuvaa. Lahjoja – näkemystä, ääntä ja taitoa – varmasti löytyisi vapaampaan, folkista ponnistavaan jazzahtavampaan ilmaisuun.

Ammattilaistasolla siis liikutaan – miksi tämä on kuitenkin jäänyt omakustanteeksi?! Virkajärven mukaan levy-yhtiöllekin tarjottiin, mutta ei sopinut aikatauluihin. Niinpä julkaisu päädyttiin pitämään omissa näpeissä. Tästä vaan on ikävänä seurauksena, että levyn jakelu perustuu myyntiin keikoilla – netistä en ostospaikkaa löytänyt, muutama biisi kylläkin kuunneltavana Annan Myspace-sivulla.

Erinomainen suoritus, kannattaa tutustua sekä levyyn että keikkoihin, kun hollille sattuu.

Pekka

Anna Inginmaa: Nämä kujat (Omakustanne, 2011)

www.myspace.com/annainginmaa; www.annainginmaa.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: