• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka retroilee: Mose Allison, Mose Allison Sings, 1963, USA

allisonAmerikkalaisen jazz-blues pianisti-laulajan ensimmäinen kokonaan laulettu albumi, ura alkanut jo 1950-luvulla ja jatkuu yhä – esimerkiksi elokuussa Helsingissä!

”When I discovered Mose Allison I felt I had discovered the missing link between jazz and blues”, on Kinksien Ray Davies sanonut. Samalta tuntuu itsestänikin: blues-biisejä jazz-hengessä – tai jazz-biisejä blues-hengessä? No, samasta lähteestähän kaikki virtaa.

Jollain kummalla tavalla syvässä etelässä, Mississippin varrella Tippossa syntyneen Allisonin kuivakka, vähäeleinen, maanläheinen ja älykkään tuntuinen musiikki hivelee kuuntelijaa. Ei tarvita isoja elkeitä, kovaa ääntä eikä salamannopeita sormia, jotta musiikki svengaisi ja vakuuttaisi. Musiikki kuulostaa itsevarmalta olematta rehentelevää, täyteläiseltä olematta täynnä. Olen kuulevinani musiikissa kuivaa huumoria, ehkä ironiaa ja elämänviisauttakin.

1950-luvulla pianisti Mose Allison tuli tunnetuksi pätevänä, ekonomisena säestäjänä – tähtiä olivat mm. Stan Getz, Gerry Mulligan… Samaan aikaan Allison teki albumeita myös oman trionsa kanssa. Syntyi esimerkiksi ”Back Country Suite” ja ”Young Man Mose”. Useimmat rockin harrastajat tuntevat Allisonin biiseistä ”Young Man Blues” (alun perin nimellä ”Blues”, nyt käsillä olevalla albumilla nimellä ”Young Man”), ”Parchman Farm” sekä ”If You Live” – blues-pohjaisina biisit sopivat hyvin raskaampaankin versiointiin (vrt. Blue Cheer ja ”Parchman Farm”).

Tästä trio-levystä (basistina vähän biisistä riippuen joko Taylor La Farge tai Addison Farmer, rumpalina joko Frank Isola, Ronnie Free tai Nick Stabulas): musiikissa – kuten myös sanoituksissa – jatkuu kuivakka mutta ei rutikuiva henki. Esimerkiksi ”If You Live” toteaa, että juu-u, vaikka elämä heittää eteen kaikenlaisia kapuloita tai joskus mehukkaan luunkin, niistä voi nauttia vain jos elät.

Albumin biiseistä pari on bluusiukkojen tekoa: Willie Dixonin ”The Seventh Son” ja Sonny Boy Williamsonin ”Eyesight to the Blind” – ensin mainittu muodostui Georgie Famen nimikkobiisiksi ja uskoisin, että juuri tämän Allisonin tymäkän version perusteella. Jälkimmäisestä The Who teki oman rock-oopperaversionsa ”Tommylle”. Jazz-puolta edustavat Duke Ellingtonin ”Don’t Get Around Much Anymore” ja ”Do Nothin’ Till You Hear from Me”. Allison on purkanut isoina bändiversioina tunnetut standardit atomeiksi, ja säilyttänyt omiin sovituksiinsa vain peruskivet, ne muutamat nuotit ja niiden yhdistelmät, joiden varassa sävellykset juuri ja juuri elävät.

Parhaiten miehen omista sävellyksistä iskee lyhyt ja ytimekäs ”Young Man” (eli siis ”Young Man Blues”), jonka puolestaan The Who räjäytti – ei heavy-rock – vaan heavy-rock’n’roll-klassikoksi. Myös sooloilijana Allison on oman tiensä kulkija: harvat ja harkitut fraasit putoilevat maukkaasti juuri oikeisiin paikkoihin – ei mitään liikaa, ei yhtään liian vähän. Miehen lauluääni tukee kokonaiskuvaa: asiallisen kuiva, kuitenkin melodinen.

Erinomaisen tyylikäs albumi siis – sisäsiisti, hip ja pop. Allisonin tinkimätön, omaehtoinen, fiksu jazz-blues on välttänyt massasuosion, vaikka muusikoiden ja harrastajien keskuudessa se onkin sykkinyt. Ehkä sen vuoksi aina uudet sukupolvet ovat löytäneet tänä vuonna 84 vuotta täyttävän Allisonin musiikin.

Mose Allison Helsingin Juhlaviikoilla, konsertti Huvilateltassa 19.8.2011 – ”avausesiintyjänä” Allan Toussaint.

Mose Allison: Mose Allison Sings (1963, Prestige 7279, CD-julkaisulla vuodelta 2006 muutama extra)

www.moseallison.com Fanisaitti: www.moseallison.net

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: