• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 40 muun seuraajan joukkoon

Kuuntelussa: Ärräpää Orchestra ”Up to My Ears in Snow”, 2010, Suomi

Ärräpää Orchestra on viisimiehinen blues-rock -bändi Kausalan Radanpäästä, parisenkymmentä kilometriä Kouvolasta länteen. Yhtyeessä musisoivat Pertti Haapio (koskettimet), Mika Halttunen (laulu, kitara), Ismo Kivinen (rummut), Harri Sakki (kitarat) ja Kari Siuru (basso). ”Up to My Ears in Snow” on ryhmän kakkosalbumi, pari vuotta aiemmin ilmestynyttä ”On the Loose” -kiekkoa en valitettavasti ole kuullut.

Viime päivinä olen paahtanut stereoista oikein antaumuksella Canned Heatia, Johnny Winteriä ja Rory Gallagheria.  Siis valkoista, vahvasti kitaravetoista bluesia ja bluesrokkia sieltä parhaasta päästä. Vaan miltä maistuu Ärräpää Orchestra moisten mestareiden lomassa kuunneltuna?

Ihan hyvältä, ei siinä mitään. Kaikesta kuulee, että jätkät ovat soittaneet kimpassa jo pitkään. Koko paketti on kasassa, tyylilajiin olennaisesti liittyvää ’katu-uskottavuutta’ myöden. Hirveän persoonalliseksi en lopputulosta julkea kehua. Vaan harvapa genren lukemattomista artisteista moiseen yltää, edes tosissaan pyrkii. Kolmeen sointuun nojaava elämän-/oluenmakuinen ’selkäydinränttätänttä’ ei juurikaan hienostele sävellys- tai sovitusteknisillä kuningasideoilla.  Ne hienoudet kun löytyvät jostakin aivan muualta.

Ärräpää Orchestralla on munat mukana meiningissä. Mallikkaan kimppasoiton lisäksi bändillä on heittää kehiin aivan erinomainen kitaristi Harri Sakki, jonka sielukas soolo hitaassa ”Betrayed and Blue” -biisissä on omissa ”guitar-lover-forever” korvissani ”Up to My Ears in Snow”:n ehdoton kohokohta. Harmi vaan, että vokalisti Mika Halttunen sortuu hienoiseen ylitulkintaan tuossa upeassa rallissa. Muuten kundi hoitaa hommansa aivan kunniakkaasti, ollen omimmillaan ”Roll Down the Highway”:n kaltaisissa rytinäbiiseissä.

Albumin kymmenestä biisistä kahdeksan on bändikollektiivin omaa tuotantoa. Ne kaksi muuta ovat apuja Amerikan ystäviltä – ”She Used to Be Mine”:n Ärräpäälle kirjoitti floridalainen mimmirokkari Julie Black, ”Snowing in My Heart”:in arvostettu blueshemmo Bob Margolin.

Kelpo kiekko, jonka materiaali toimii taatusti  myös livenä. Toistaiseksi se taitaa kuitenkin jäädä todeksi toteamatta, sillä bändin kotisivujen http://www.arrapaa.fi/ mukaan seuraava keikka heitetään vasta syksyisessä Prahassa…

Keitsi

Ärräpää Orchestra ”Up to My Ears in Snow”, Puuma Records PUUCD-01, 2010.

Saatavana ainoastaan CD:nä, jonka voit tilata ainakin täältä www.runningmoose.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: