• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka retroilee: Larry Coryell ”Lady Coryell”, 1969, USA

coryellJos en Coryellista mitään tietäisi, tämä hänen ensimmäinen, vuonna 1968 äänitetty sooloalbuminsa hämmästyttäisi taidokkuudellaan ja monipuolisuudellaan – jälkimmäisen määritteen voisi lievällä yleistämisellä tulkita myös sekavuudeksi. Ikään kuin mies ei vielä olisi löytänyt omaa musiikillista suuntaansa. Rockia vai jazzia? Instrumentaaleja vaiko laulettuja biisejä? Ainakin intoa, ideoita ja puhtia riittää!

Aikaisemmat kaksi albumia Gary Burtonin kanssa sekä oman The Free Spirits -yhtyeen ”Out of Sight And Sound” olivat ehkä Coryellin omassa mielessä kompromisseja ja nyt hän halusi sooloilla täysin oman vainunsa mukaan. Vanguard-levymerkki antoi tähän mahdollisuuden Apostolic-sarjassaan – ”Lady Coryell” oli tuon sarjan ensimmäinen julkaisu. Soolo tämä todella on, sillä Coryellin itsensä lisäksi mukana on vain rumpali Bobby Moses, kahteen biisiin piiskaa vauhtia mestari Elvin Jones, yhtä rytmittää basisti Jimmy Garrison. Muut basso-osuudet ovat Coryellin käsissä, samoin kuin lukuisat kitarat – ja se laulu.

Superia, pelkkää superia

Levyn takakannessa New York Timesin Mike Jahn käyttää kiekon musiikista termiä ”super rock” – ja kahdella sanalla tiivistää albumin hengästyttävän intensiivisen hengen. Coryell ei jätä kiveäkään kääntämättä tyylien villeissä vaihteluissa eikä vivahdettakaan käyttämättä sähkökitaransa mahdollisuuksista.

Aloittaja ”Herman Wright” voisi olla Jukka Tolosen varhaiselta soololta, sävellyspuolella vaanii Pekka Pohjola, laulajana Coryell muistuttaa tuskaisine äänineen hieman Jim Pembrokea – vaikka Coryellille maantieteellisesti läheisempi vaikuttaja olisi The Band. Ylväs, surisevien ja helkkyvien sähkisten taustoittama teos. ”Sunday Telephone” – bluesvetoinen, Hendrix-henkinen rock wah wah -sooloineen ja taustan lukuisine erityylisine kitaroineen.

Vahvasti sähköisen albumin katkaisee pari tyylittelyä: hempeä ”Two Minute Classical” – sähköinen tosin sekin – ei ihan ”Love Is Blue”, mutta siihen suuntaan, sekä countrypalat ”You Don’t What Love Is” ja ”Love Child Is Coming Home”. Juu, Coryellin vähän särkyneellä äänellä laulamat maalaisrallit. Joidenkin mielestä nimenomaan nämä biisit rikkovat kokonaisuuden – ”vakavan kitaristin vakavan taidonnäytteen”. Omasta mielestäni ne tarjoavat sopivat, kevyet hengähdystauot.

Sähkökitarapaahtoa mehevin maustein

”Lady Coryell” -nimibiisissä on ehkä eniten jazzia – näppäilyä, kitaratemppuilua, rytminvaihdoksia, rinnakkaisia melodioita. Rytmi kiihtyy, jännite pakkautuu, lopulta palaudutaan pikkaamaan vaikkapa Grateful Dead -jamien sekä vähän itämaisessakin Gabor Szabon ”Sorcerer” –hengessä.

Jimmy Garrisonin ”Treats Style” hyppää tyylin aikajanalla muutaman vuoden taaksepäin Wes Montgomeryyn ja alkuaikojen George Bensoniin. Vaihteeksi vain yksi puhdasääninen jazzkitara erotuksena muiden biisien päällekkäisäänitetyistä kuusikielisistä. Vaikka selkeä biisi, maukkaassa soolossa on kuitenkin munaa ja ketsuppia. ”Stiff Neck” – yli 7 minuuttia ankarasti svengaavaa kitarataituruutta, riffittelyä, revittelyä, Tolos-nypläilyä, lopuksi Coryell pistää kitaran haisemaan, rämisemään. Bobby Moses rytmittää antaumuksella. Olisiko yksi otto soolokitaralla? Junior Walkerin ”Cleo’s Mood” mennään lukuisten kitaroitten, efektien ja soolojen jopa painostavassa ristitulessa – kaikki peliin!

Kokonaisuutena siis hajanainen, mutta ehkä siksi kuuntelua kestävä, sympaattinen kiekko – myös Coryellin myöhäisempi ura osoittaa hänen monipuolisuuttaan ja kokeilunhaluaan.

Larry Coryell: Lady Coryell (Vanguard VSD 6509, 1969). CD-versio julkaistu 1995 samalla sarjanumerolla kuin alkuperäinen vinyyli.

http://www.larrycoryell.net/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: