Retrokki kuuntelee: Ochre Room “Blue Ribbon”, 2011, Suomi

 

ochre-roomTamperelaisopiskelijoiden perustama, kavereiden oman kuvauksen mukaan ”folk-rock-americana-yhtye”, kolmen biisin ”Blue Ribbon” on bändin ensimmäinen julkaisu (omakustanne). Vaikuttajikseen kaverit luettelevat mm. Dylanin, Youngin, Kristoffersonin ja Springsteenin, myös The Band ja Love (!) mainitaan.

Pekka kuuntelee:

Tämän lajin herkkua on tullut seurattua ja kuunneltua vuosikymmenet – omat suosikit ovat löytyneet ankaran seulonnan tuloksena. Kritiikki uusia yrittäjiä kohtaan on siis kova, ennakkoluulot pinnassa.

Ochre Roomiakin kuuntelin vähän varautuneesti – enkä suoraan sanoen suoralta kädeltä manselais-americanan perusteella jihaa-huutoihin intoutunutkaan. Ensivaikutelmaksi muutaman autokuuntelun perusteella jäi ”ihan jees mutta missäs pihvi luuraa?”. Varsinkin avausbiisi ”A Little Cloud” vaikutti aika vaatimattomalta – myöhäisemmätkään kuuntelut eivät asiaa muuksi muuta. Vaikka kappale – ja itse asiassa koko kolmen biisin ep – on soitannollisesti enemmän kuin ok, en oikein löydä biisistä tarttumapintaa tai särmää. Koen myös, että keinotekoisella makeuttamisaineella sivelty melodia ja väkivaltainen sanoitus ovat ristiriidassa. Genre tuntuu kuitenkin olevan hallussa, ja sehän on se pääasia.

Ja sitten paremmat uutiset

”Shooting Ghosts” ponnistaa aika lailla Neil Youngin ”Harvest”-kauden akustisesta meiningistä – ”Out on the Weekend” tulee vahvasti mieleen jolkottavasta taustakompista ja hapuilevasta huuliharpusta. Biisinä ”Shooting Ghosts” on kuitenkin esimerkkinä mainittua Youngin biisiä monipuolisempi jopa jazzahtavine rytminvaihdoksineen. Samalla paljastuu kavereiden mainio ja vivahteikas soittotaito: sitä on taidettu musisoida useampia vuosia! Lauri Myllymäki (laulu, kitara, huuliharppu, jokaisen biisin sävellys), Tomi Moisio (basso, sanat kahteen kappaleeseen), Antti Leikkanen (rummut) ja Ari Savolainen (kitara) vetävät hyvin yhteen, erityismaininta tarkkaan mietityistä sovituksista.

”Blue Ribbon” – herkkä, välillä valssimaisemiin kääntyvä biisi – mieleen tulee kuulas ja lämmin, syyskuinen iltapäivä kuistilla. Näppäräsorminen ja melodinen kitarasoolo. Sanoituksellisesti biisi taitaa olla ehjin, vaikka aika synkissä tunnelmissa ollaankin…

Jälkipuhe, jota myös viisasteluksi voisi mollata

Ensiksi tunnustusta tuotannosta: hiottu ja jämäkkä pläjäys omakustanteeksi – erityismaininta kannen hienosta kuvasta. Pätevää ja loppuun saakka sovitettua soittoa, ei ehkä virtuoosimaista, mutta kokonaisuutta palvelevaa. Jos kaverit pitkäsoittoa harkitsette, niin ”Shooting Ghosts”- ja ”Blue Ribbon” -tyyppiset, loppuun saakka sovitetut biisit täyttävät hyvin paikkansa – ehkä nimenomaan ko. vedot. Sitten tarvitaan ne pari kuningasbiisiä, jotka antavat levylle luonteen. Ovatko ne koskettavia, persoonallisia tarinoita vai pidempiä, sooloista virtaa lataavia voimasoittoja? Sillä muutamasta soolonpoikasesta olen havaitsevinani, että valmiutta instrumentaaliseen venyttelyyn voisi löytyä, ehkä kuitenkin järeämmällä eli persoonallisemmalla kanuunalla – tai kahdella!

Hesarissa kokenut saksalainen levy-yhtiö- ja jazzmies Siggi Loch kiteytti asian: ”Muistutan aina muusikoille, että live ja levy ovat eri medioita. Konsertti on kertakokemus, mutta levystä ei tee välttämättä vielä kiinnostavaa, että se täytetään tunnilla musiikkia. Siinä pitää olla jokin koukku tai tarina, joka panee ostamaan sekä saa palaamaan yhä uudelleen. Erinomainen levy on kuin novelli, elokuva tai maalaus. Jotain enemmän.”

Amen.

Keitsi kuuntelee:

Olen syvästi pahoillani, että oma arvioni Ochre Roomin lyhytsoitto-CD:stä valmistui vasta nyt. Kävin lasaretissa loikoilemassa, uuden nivelen oikeaan lonkkaani vaihdattamassa. Sitä se jalkapallohulluus ja lyijystä valmistettujen äänilevylaatikoiden rahtaaminen tuottaa…

Pekkaan verrattuna minulla ei ole samanlaisia ’rasitteita’ tällaiseen folkia ja kantria yhdistelevään amerikanmakuiseen meininkiin. On tuo brittiläinen ja kelttiläinen folk / folk-rock ollut aina lähempänä sydäntäni.

Ingressin lyhyessä artistiesittelyssä ja Pekan asiantuntevassa analyysissä mainituista vaikutteista en niinkään tiedä, mutta vaikuttimet Ochre Roomilla sitä vastoin tuntuvat olevan kohdallaan. Yhteistä rakkautta musiikkiin ja sen tekemiseen tässä jaetaan. Biisien tekemiseen, sovittamiseen, soundien ja soinnillisen yleisilmeen hakemiseen sekä laulustemmojen hiomiseen on ilmiselvästi uhrattu aikaa, vaivaa ja mustaamakkaraa. Hiidensoinnista tutun Mika Hiironniemen äänitys-, miksaus- ja masterointisessiot ovat nekin onnistuneet mainiosti.

Ilman sen syvällisempää genretietoisuutta päädyn arviossani aika lailla samoille linjoille kuin Pekka. ”Blue Ribbon” ei ole  mikään uutta etsivä, rajoja murtamaan pyrkivä musiikillinen ’statement’. Pikemminkin voisin kuvitella, että kyseessä on ikiomilla pikkuoivalluksilla maustettu tribuutti kaikelle sille hyvälle musiikille, jota kundit ovat imeneet itseensä aikojen saatossa. Ja aivan varmaa on, että laulaja-kitaristi-huuliharpisti Myllymäen menneisyys hardcorepunk- ja hevibändeissä koituu sekin vielä siunaukseksi Ochre Roomille 🙂

Ihan mielikseni Ochre Roomia kuuntelen. Isompinakin annoksina, uskoisin. Ja viivana tulen tsekkaamaan, jos ja kun saatte buukattua keikan pääkaupunkiseudulle, vaikkapa monipuolisesta konserttitarjonnasta tunnetulle Malmi-talolle, vaivaisen vartin kävelymatkan päähän kotikulmiltani. Odottakaa nyt kuitenkin sen aikaa, että pääsen noista kirotuista kepeistä eroon…

Ochre Room: Blue Ribbon (ORBR2011, 2011)

Mainokset

2 vastausta

  1. Kiitti vinkeistä, hyvä ja mietitty kirjoitus!

  2. hyvä kirjoitus taasen, kiitos siitä! Koitetaan kyllä saada keikkaa sinne pääkaupungin suunnallekin. Kevään jatkoja ja pikaista toipumista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: