• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Keitsi kuuntelee: Pink Floyd ”Tonite Let’s All Make Love in London… Plus”, 1991, Englanti

 

Ok, heitetäänpä vaihteeksi kehiin tosi iso artistinimi, joka tuo varmuudella Retrokki-blogille kasapäin uusia googlaustärppejä. Eiköhän siinä jää Pekan hiljattain hakusanaksi nostama Maijasen Pavekin kakkoseksi…

2000-luvulla Pink Floydilta on julkaistu läjäpäin epävirallisia vinyylejä (CD:nä varmaan vieläkin enemmän), jotka on kasattu bändin livekeikoista, radio- ja telkkariesiintymisistä, julkaisematta jääneistä studioäänityksistä / biisiversioista ja ties mistä. Tallenteiden taso on kirjavaa, lähinnä Pink Floyd -himodiggareissa kiinnostusta herättävää. Mitään kovin uutta ja merkittävää ne tuskin ovat tuoneet yhtyeen virallisen diskografian jatkeeksi.

Mikään ’oikea’ Pink Floyd -kiekko ei tämä ”Tonite Let’s All Make Love in London… Plus”:kaan ole. Itse asiassa kyseessä on vuonna 1968 ilmestyneen soundtrackin laajennetun uusintajulkaisun (1990) myynninvauhdittaja, jota levykannessa ’mini promotion-album sampler’:iksi kutsutaan. Pläjäytänpä lätinäni loppuun linkin, josta asia selviää juurta jaksain.

Merkittävää tässä laadukkaista uusintajulkaisuista tunnetun See for Miles -lafkan levyssä on se, että leffassa kuullun kolmeminuuttisen ”Interstellar Overdrive” -otoksen sijaan tarjolla on nyt täysimittainen, lähes 17-minuuttinen psykedeliaklassikko. Ja kääntöpuolelta löytyy samassa yhteydessä äänitetty, tuolloin kuitenkin käyttämättä jäänyt 12-minuuttinen ”Nick’s Boogie” ryyditettynä vielä David Hockneyn ja Lee Marvinin haastatteluilla.

Kyseessä ovat muuten ensimmäiset tiedossa olevat Pink Floydin studioäänitteet, jotka purkitettiin tammikuussa 1967 monona juuri ennen kuin pitkäaikainen yhteistyö EMI:n kanssa alkoi.

Olen aika lailla solmussa, kun muistot reilun neljän vuosikymmenen ajalta ja tuntemukset tänään yrittävät purkautua sanoiksi. Alkuaikojen ’ihmettelyjaksoa’ lukuun ottamatta ”Interstellar Overdrive” on aina vedonnut vahvasti ’kapinalliseen’ minääni. Niin myös tänä puolipilvisenä helmikuun pakkaspäivänä Anno Domini 2011. Taika on tallella, siitä kiitos Luojalle. Elän siis, en ole vain hengissä.

Minulle ”Interstellar Overdrive” on malliesimerkki siitä, kuinka vähästä syntyy paljon. Uraansa vasta aloitelleen Pink Floyd -nelikon soitannolliset taidot olivat tuolloin vielä varsin vaatimattomat,  soitinvalikoima perin suppea ja kokemus studiotyöskentelystä tyystin olematonta. Nuoruuden innolla, ennakkoluulottomuudella, uskolla omien tekemisten voimaan ja yhteisellä visiolla nelikko ylsi kuitenkin suoritukseen, jonka arvoa aikauden ’paremmat’ soittajatkaan tuskin kiistivät. Myös purevasta kritiikistä tunnetut brittikriitikot suhtautuivat pääosin suopeasti kuulemaansa.

Synkän väkevään riffiin perustuva ”Interstellar Overdrive” on rakenteellisesti varsin yksinkertainen biisi, josta valtaosa on monotonisen peruskompin tukemaa vapaamuotoista jammailua. Syd Barrettin viiltävän teräväsointinen kitarointi ja Rick Wrightin  soundimaailmaltaan huomattavasti monipuolisempi kosketinsoitanta johdattavat kuulijan avantgardistiselle avaruusmatkalle, jossa maisemat ja desibelit vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Tylsistymistä reissun etenemiseen en tunnusta koskaan kokeneeni.

Syd Barrettia voi tuskin kitarasankariksi kutsua. Teknisistä puutteistaan huolimatta kaveri soittaa kuitenkin huikean hyvin, jos kriteerinä käytetään kekseliäisyyttä ja soittotilanteeseen eläytymistä. Tällaisessa free form- ilmaisussa on aina vaarana, että ’tarinan’ kuljettaminen muuttuu tarkoituksettomaksi junnaamiseksi, määränpäänsä menettäneeksi kakofoniaksi. Syd & co:lla homma pysyy kuitenkin ihailtavan hyvin hallussa, aikakauden valtavirta-ajattelusta vähät välittävänä kirkasotsaisena kimppamissiona.

Tähän asti olen puhunut ”Insterstellar Overdrive”:sta Pink Floydin elokuussa 1967 ilmestyneen, kuitenkin jo kevään ja kesän kuluessa äänitetyn esikoisalbumin ”The Paper at the Gates of Dawn” innoittamana. No, miten tämä heti vuodenvaihteen jälkeen Joe Boydin toimesta purkitettu varhainen, yli 7-minuuttia pidempi otos suhteutuu tuohon viralliseen klassikkoversioon?

Varsin hyvin, vaikka huomattavasti kevytsointisempi onkin. Päällekkäisäänitysten vähäisyys (mahtaako niitä olla ollenkaan) ja alataajuuksien leikkaantuminen tekevät soundista selvästi ohuemman, ilmiasultaan ilmavamman. Minua se ei juurikaan häiritse, sillä sujuu tuo avaruusmatkailu näinkin. Improvisaatiot ja äänikollaasit kun ovat kuitenkin kohdallaan. Eikä äänityksen monouskaan ole mikään ongelma. Ihan sama biisi tämä on, kuulijan tajuntaa kuitenkin hieman hellävaraisemmin laajentavaan asuun laitettuna.

Kääntöpuolelta löytyvä ”Nick’s Boogie” lienee studiossa syntynyt ainutkertainen jamipala, löyhää rumpuvetoista  jatkumoa ”Interstellar Overdrive”:lle.  En yhtään ihmettelisi, jos biisi jossakin tulevassa Pink Floyd -historiikissa paljastuisi esiasteeksi lähes ”Interstellar Overdriven” veroiselle kulttibiisille ”Set the Controls for the Heart of the Sun”. Muun muassa Canned Heatin ylistämän boogie-musiikin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Boogie music has a pretty sound, it may even turn your head around ja silleen…

Kyllä vaan, ihan olen iloinen siitä, että tämäkin vinyylidokumentti kulkeutui jostakin käsiini, ”Interstellar Overdrive”:n hyvinkin myönteisiä tuntemuksia nostattava varhaisvääntö korviini.

Paska juttu, että etnomusikologian opinnot jäivät aikanaan kesken. Olisi se vaan polleaa kulkea kartsalla tohtorinhattu päässä, väitöskirja ”Interstellar Overdriven merkitys edistyksellisen rockmusiikin kehitykselle kautta Telluksen” kainalossa. Ainakin Saksassa riittäisi luentosessioita aina hamaan hautaan asti…

”Tonite Let’s All Make Love in London… Plus”, See for Miles SEA4 (mono), 1991. Julkisessa myynnissä ollut lähes täysimittainen ’mini promotion-album sampler’, jolla pyrittiin puffaamaan… No, parempi kun luet koko stoorin täältä:  http://en.wikipedia.org/wiki/Tonite_Lets_All_Make_Love_in_London_(soundtrack). Ja ”Interstellar Overdrive” -biisistä vaikkapa täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Interstellar_Overdrive.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: