• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka kuuntelee: Catherine McKinnon ”Both Sides Now”, 1968

mckinnonKanadan New Brunswickistä kotoisin oleva, alun perin ”Singalong Jubilee”-tv-ohjelmasta pontta saanut folklaulaja Catherine McKinnon oli vuoteen 1968 mennessä ehtinyt levyttää jo kuusi-seitsemän albumia. Jos hänen toisen äänitteensä nimi oli ”The Voice of an Angel”, tiedät mistä puhutaan: tahrattoman puhtaasta, jäänkirkkaasta, sointuvasta lauluäänestä – soinnillisesti vertailukohtana voisi olla Judy Collins.

Ensimmäisen oman albuminsa aikoihin McKinnon oli 20-vuotias, tuon debyytin kansikuvassa hän kuitenkin näyttää 35-vuotiaalta perheenäidiltä. Sitten taas tämän ”Both Sides Now” -kiekon kansi tuo vastaavasti mieleen hippimoodiin stailatun, hieman yli-ikäisen kaunottaren päivänkakkaroineen ja pitsipuseroineen – ”wear some flowers in your hair”, sano. Tarkoitan, että aikaan oli mukauduttava, vaikkakin ehkä jälkijunassa.

Albumilla on kaksi puolta – heh – ”Pop”-siivu ja ”Folk”-puolisko. Aika poppia tai oikeastaan silkkaa viihdettähän sille omistettu kylki on: ”The Look of Love”, Rascalsien ”Beautiful Morning” ja Johnny Riversin ”If You Must Leave My Life” ovat ihan raikkaita vetoja kuitenkin. Iso bändi, jouset ja kaikki. Aika helppoa korvalle, onneksi McKinnonin ääni värisee sopivan hempeästi.

Entäs ”Folk” sitten, mitä se oli vuonna 1968? McKinnonin tapauksessa mm. Leonard Cohenin ”Suzanne”, Tim Hardinin ”If I Were a Carpenter” ja sitten nimibiisi. Aika tavallista settiä, kun biisivalintoja pohtii nyt. Mutta vuonna 1968 Joni Mitchellin eka oli juuri ilmestynyt, samoin Cohenin ykkönen. Mitchellin itsensä laulamana ”Both Sides Now” ilmaantui vasta ”Clouds”-kiekolla 1969 . Eli säveltäjien versioina biisit eivät olleet vielä tätä albumia tehtäessä ilmestyneet. ”Suzannesta” oli tullut tuttu Judy Collinsin ”In My Life” -albumilla jo 1966, ”Both Sides Now” saman laulajattaren ”Wildflower”-kiekolla – myös tässä suhteessa vertaus Collinsiin osuu.

”Pop”-puolen isojen sovitusten vastakohtana ”Folk” on karsittu, intiimi – ja samalla armoton: jos äänessä ei löytyisi raaka-ainetta eikä tulkinnassa sävyjä ja vivahteita, tulos olisi aika ankea. Ei nyt! Vaikka biisien taustalla on joskus vain akustinen tai sähköinen, kaiutettu kitara, perushienot biisit ja McKinnonin välillä intohimoinenkin tulkinta saavat kääntämään kiekon. Paitsi että mieluummin täräytän ”Folk”-puolen soimaan uudelleen ja uudelleen. Soittajat lienevät kanadalaisia studiokettuja, tunnistan ainakin kitaristi Lenny Breaun nimen.

Tämä ”Both Sides Now” sekä McKinnonin kolmosalbumi ”The Voice of an Angel Vol II” – upeaa folkia, säestäjänä vain kitaristi (Brian Ahern) sekä basisti – ovat hyvinkin kuunneltavia. Aika nopeasti tulee mieleen kotoinen Anki, varsinkin McKinnonin alkuaikojen musiikillisesta linjasta.

Catherine McKinnon: Both Sides Now (Arc AS 777, 1968). CD:llä Unidisc UBK-40721.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: