Pekka kuuntelee: Pave’s Mistakes, 1980

paveMutta hetkinen! Pave – siis Pave Maijanen – kuuluuko hän nyt Retrokin aihepiiriin?! Ehkäpä myöhäisemmät levyt eivät kuulu, tämä ensimmäinen soolokiekko solahtaa mielestäni hyvinkin näihin ”unohdettuihin” ja ”arvostamattomiin” helmiin.

Pari vuotta Royalsin hajoamisen jälkeen julkaistu ”Pave’s Mistakes” sai aikanaan jonkin verran huomiota. Itse soitin sitä silloisessa Sturen Levyssä huomattavan paljon – myös Lehtirannan Eki, silloin Sturen Levyssä ja Back Beatissa, arvosti kiekkoa suuresti. Taisimme haastatellakin miestä, en tosin muista mihin tarkoitukseen. Pave vaikutti mutkattomalta ja nöyrältä kaverilta.

Soolo vai bändi?

Sooloksi ”Pave’s Mistakes” -kiekkoa voi kutsua. Biisit ovat luonnollisesti hänen käsialaansa, soittajien ydinryhmä on yhtä kuin Pave (laulu, basso, kitarat), Jyrki ”Muta” Manninen (kitara) ja Keijo Hirvonen (rummut).  Soolovaikutelmaa korostaa vielä takakannen piirros, tekijänä Paven vaimo Liisa. Erona Paven myöhempään tuotantoon kappaleiden kieli on englanti.

Biiseissä kuuluvat vielä Paven edelliset virstanpylväät, Rock’n’Roll Band vähemmän, Royals vähän enemmän. Esimerkiksi ”Mistakes” ja ”Coward” vaihtelevine tahtilajeineen ovat proge / jazzrock-perua. Avausbiisi ”Crowd of Nonsense” antaa osviittaa popimmasta tulevaisuudesta, vaikka hyvin jytkyvässä biisissä tavallista enemmän asennetta onkin. Muistelen että tämän soololevyn aikoihin Pave oli innoissaan ”El Locon” ja ”Deguellon” aikaisesta ZZ Topista – siltä suunnalta yhtyeeksi myöhemmin muotoutunut Mistakes vaikutteensa alussa ammensi. Kuvittelen tälläkin levyllä kuulevani ZZ Top-vaikutteita siellä täällä muutamassa junttausjaksossa, vaikka toki näillä pohjoisen boogiemiehillä huomattavasti kevyempi, monimuotoisempi ja melodisempi ote onkin.

Yksinkertaisin kappaleista on Paven elämäkerta ”10 Years Boogie” – mallia ”I was born in Louisiana”, nyt ”I was born in Lappeenranta”, heh. Hauskat sanat viittauksineen Paradiseen, Royalsiin, Feveriin ja Rock’n’Roll Bandiin. Ykköspuolen viimeinen ”And the Mother Loves the Child” on mielestäni yksi Paven kaikkien aikojen parhaita biisejä. Hidas, pohdiskeleva, kitarajamitukseenkin sopiva jäntevä rakenne a la Neil Youngin ”Down by the River”, kantaaottavat sanat, kohottava, jopa ylevä kertosäe – upea suoritus.

”Start the Engine”, kakkospuolen aloitus on juuri sitä mitä nimi sanoo: lähes instrumentaali rock / jazzrock-harjoitus – voisi muuten olla Dave Lindholmin Bluesounds-kynästä. Muta Mannisen hieno slide-soolo! ”Good Night” on sähköinen tango kitarakertosäkeineen – olikohan tämä sinkku? Biisistä ei ole pitkä matka iskevään ”Pidä huolta” -moodiin. Kaukaista sukua Beatlesien ”Oh Darling!” -biisille oleva ”Raining Again” sekä J.J.Cale-shuffle ”Cafe on the Road” pohjustavat maaperää kiekon lopetukselle: akustinen, jousilla koristeltu ”Going on with My Badself”.

Kokonaisuutena: musiikillisesti monipuolinen, soitannollisesti tarkoituksenmukainen ja jämäkkä albumi, ilman turhia krumeluureja. Sitten kieleksi vaihtuikin suomi.

Räimettä peliin

Osasta tälläkin kiekolla vaikuttaneista soittajista muotoutui sittemmin MistakesJyrki ”Muta” Manninen, Risto Hankala ja Jan Noponen.  Mistakesin juureva tyyli ja varsinkin Mannisen mehukas slide iskivät keikalla kovaa – Hankalan basso ankkuroi Mannisen kitaran urahtelut ja Duane Allman-maiset heleän melodiset ja liukkaat soolot, vauhtia piiskasi Noposen ilmavasti svengaava rummutus. Ei muuten ihme, että Noponen paikkasi huomattavan hyvin Ronnie Österbergin jättämää aukkoa Wigwamissa 1990-luvulla.

Todistin yhtyeen muutamaa varhaista keikkaa sekä pääkaupungissa että jossain kauempana lavalla. Niiden perusteella uskallan esittää rajun väitteen: hitti pilasi hyvän bändin! Toki ”Pidä huolta” toi rahaa ja vauhditti Paven myöhäisempää uraa ja suurempaa kansansuosiota, mutta samalla karkotti harrastajia.

Pave’s Mistakes (Hi-Hat HILP 140, 1980), onkohan tätä muuten julkaistu CD:nä laisinkaan?!

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.

Pave Maijaselta julkaistiin viime vuoden puolella juhlaboksi, 60 vuotta tuli täyteen. Samoin uusi soololevy ”Kaikessa rauhassa” ilmestyi viime vuonna. Muta Manninen soittanee edelleen Wishbone Ashissa, Risto Hankala oli ainakin jossain vaiheessa – siis pitkälti Havana Blacksin jälkeen – äänityshommissa, Jan Noponen tekee sävellyksiä ainakin erilaisiin teatteriesityksiin.

Mainokset

2 vastausta

  1. Hieno arvio, Pekka!

    Juuri hiljattain kuuntelin itsekin tämän samaisen kiekon, ja ihmettelin kuinka sen erinomaisuus on aikanaan jäänyt huomaamatta. Toki Good Night -sinkkua piti aikanaan metsästää, siinä kun taustalla soittaa vielä eri porukka, Lappeenrantalainen Farout.

    Sittemmin Good nightin albumiversiosta tehtiin peräti (tuolloin niin muodikas) 12-tuumainen maksisinkkukin. Koko levystä tuli 2-on-1 CD-versio joskus 90-luvulla, niputettuna ”Pidä Huoltan” kanssa ja tilanpuutteen vuoksi CD:ltä jätettiin yksi raita pois!

  2. Moi Pertti!

    En muistanut, että Good night -sinkulla soittaa eri kokoonpano – enkä todellakaan tiennyt että kyseessä on Farout! Silloin taisin kuvitella, että sinkun on tehnyt Pave itsekseen…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: