• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 38 muun seuraajan joukkoon

Keitsi kuuntelee: Walter Rossi ”Wizzard”, 1978 & Charlee ”Charlee”, 1972, Kanada

Kanadalainen hard rock -kitaristi Walter Rossi ei ole koskaan kolahtanut meikäläiselle. 1960-luvun lopulla kannuksensa Wilson Pickettin taustabändissä ansainnut axeman on parin 1970-luvun jälkipuoliskolla ilmestyneen sooloalbumin perusteella kuulostanut toki taidokkaalta mutta turhan sliipatulta ja persoonattomalta kepittäjältä.  

Mr. Rossiin kohdistuva mielenkiintoni onkin rajoittunut miehen 1971 perustaman voimatrio Charleen ainoaksi jääneeseen pitkäsoittoon, jolta kuulin pari mahtibiisiä reilut kymmenen vuotta sitten. Siitä lähtien kiekko on roikkunut kaipuulistallani. Eipä ole kuitenkaan osunut koskaan kohdalle.

Vuonna 1978 Ruotsissa julkaistu ”Wizzard” sitä vastoin tarttui viidellä eurolla kouraan joiltakin levymessuilta.  Löydöstä sen isommin innostumatta ajattelin panna kiekon saman tien jatkokiertoon. Kunhan ensin varmistaisin, että se soi kelvollisesti…

Hetkinen, heti ensimmäisenä kuultava nimibiisi panee minut miettimään vakavasti, josko olen tehnyt vääryyttä Walter Rossille kaikki nämä vuodet. C’mon Keitsi, tämähän on tosi stydiä instrumentaalibluesrokkia, jossa Rossin erinomainen kitarointi tuo vahvasti mieleen sekä  Steve Ray Vaughanin että itsensä Jimi Hendrixin. Eivätkä ne  muutkaan raidat millään muotoa huonoja ole, päinvastoin.

Pakko se on myöntää. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani ”Wizzard” on vallan mainio albumi, jolla Rossi & Co lataa tiskiin tuutin täydeltä energistä, kitaravetoista ja sopivan kiemuraista ’vanhan ajan’ raskasta rokkia.

No, kerrotaanko levyn takakannessa mitään moisesta Walter Rossin musikaalisesta kasvojenpesusta? Let’s see, ei voi olla totta. Tämähän onkin umpikummallinen, kansitaiteeltaan täysin erilainen uusintajulkaisu tuosta pitkään metsästämästäni Charleen pitkäsoitosta!

Vai vielä jatkokierrätykseen? No way!!!

Walter Rossin nimiin pantu ”Wizzard” julkaistiin 1978 ruotsalaisella Heavy Sound -merkillä (HSLP 01). Kyseessä on uusintapainos Kanadan RCA Victorilla (LSP 4809) 1972 ilmestyneestä Charleen ”Charlee” -pitkäsoitosta. Jenkeissä kiekko julkaistiin vasta 1976 pienen Mind Dust -lafkan (MDM 1001) toimesta. Levy löytyy myös CD-formaatissa.

Napolissa 1947 syntyneestä Walter Rossista voit lukea lisää täältä http://www.walterrossi.net/. Mainittakkoon vielä lopuksi, että Charleen ohella Rossin mainetekoihin kuuluu jäsenyys montrealilaisessa Influence-bändissä, joka vuonna 1968 julkaisi samanimisen pitkäsoiton Sparton-levymerkillä (USA:ssa ABC:llä). Eipä ole muuten paskempi kiekko sekään.

Advertisements

2 vastausta

  1. Vai Walter Rossi… äijä tuli meikäläiselle vastaan 70-luvun lopulla, kun tilasin Sturen Levyssä kiekkoja myyntiin – juuri Heavy Soundista, eli pikkuruisesta levyliikkeestä Tukholman Malmskillnadsgatanilla. Samasta paikasta myyntiin saatiin kiekkoja myös esimerkiksi Riot-yhtyeeltä…

  2. on muuten kova kiekko! Kiitos Retrokki-esseen huomasin poimia kiekon levymessuilta, eikä yhtään ole tarvinnut hankintaa katua 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: