• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka kuuntelee: Reg King “Reg King”, 1971

 

regkingKuuntelin ihastellen tätä kiekkoa, kun sain uudelleenjulkaisun käteeni joskus vuosi sitten – alkuperäistä vinyyliä en ole onnistunut löytämään. Ihmettelin silloin, miksi Reg King, miehen aikaisempi kokoonpano the Action sekä siitä lohjennut Mighty Baby eivät ole supertähtiä – kuten ei myöskään Blossom Toes – kaikki tavalla tai toisella samaa musiikillista puuta. Näissä yhtyeissä suhanneiden soittajien (tai ainakin yhden soittajan, Alan ”Bam” Kingin) suurin suosio taisi tulla myöhempinä vuosina nimellä Ace, hittihän oli How Long?

Jokin aika sitten ”kuuntelemani” Gary Farr sujahtaa aika vaivattomasti Reg Kingin kanssa samaan lokeroon: samoja soittajia, sama aikakausi. Muutakin yhteistä löytyy: the Actionin managerina yhtyeen soul/mod-kaudella hääri Gary Farrin veli Rikki Farr – ja todellakin hääri, kertomusten mukaan katastrofaalisin tuloksin. Rikki Farr tuli myöhemmin kuuluisaksi Isle of Wight -festarin järjestäjänä.

Täältäkö Paul Weller on ideansa ammentanut?

Musiikillisesti Reg King on Gary Farria raskaampi: kun kuuntelin cd:tä autossa, kysäisi vaimo onko kyseessä mahdollisesti Led Zeppelin? No, Zeppeliniä – ja erityisesti Robert Plantia – muistuttaa ehkä Kingin kaiutettu ja usein päällekkäisäänitetty laulu sekä jonkin biisin tiukka riffittely. Kokonaisuutena musiikki on kuitenkin lähempänä keskitien rockia kuin Zeppelinin toisaalta tanakkaa riffirockia, toisaalta verevää folkkia. Yksi Kingin kiekon vahvoista elementeistä on koskettimet, pääasiassa urut, kuten kolmosbiisissä That Ain’t Living. Ihan tulee klassinen Procol Harum ja Matthew Fisherin kaksi ekaa sooloalbumia mieleen. Myös Traffic onki samoilla apajilla, eikä ihme, sillä Steve Winwood vierailee tälläkin levyllä. Huhujen mukaan fölissä olisi myös Brian Auger, vaikka hän kuulemma itse toisin väittääkin.

Reg Kingin uhkaava, tiristetty lauluääni kuuluu Steve Marriott -koulukuntaan – myöhemmistä vokalisteista Paul Weller on ikääntyessään tavoittanut samaa äijämäisyyttä. Wellerin kiekotkin yltävät yhtä täysipainoiseen lopputulokseen: nuoruuden angsti on saanut tehdä tilaa musiikillisesti täysipainoisille kokonaisuuksille. Ja Marriottista, tai oikeastaan Humble Piesta vielä sen verran, että tuon bändin keskikauden valkoisen miehen soul tummine taustalaulajineen kuuluu myös Kingin kiekolla, nyt taustalaulajana Doris Troy.

Ei ole kolmen kitaran Fleetwood Macin voittanutta

Fleetwood Mac putkahti tähän yli 11 minuuttisen Savannah-biisin vuoksi. Siinä Mick Taylor, Jo Wright sekä Reg King itse rytmikitrassa ja Brian Auger uruissa kirittävät, yllyttävät ja härnäävät toisiaan aikamoiseen lentoon. Ihan ei kuitenkaan päästä Peter Green-Jeremy Specer-Danny Kirwan-meininkiin mallia Oh Well ja Green Manalishi.

Joku valitteli Savannah-biisin pitkää kestoa – mutta mitä ihmettä: tätä menoahan kuuntelisi ilokseen vaikka korvat vereslihalla! Biisi tosin hajoaa puolivälin jälkeen, kunnes rummut poimivat naurettavan nopean rytmin. Muutama maukas, tunnusteleva kitarafraasi ja siihen se herkku taipuu.

In My Dreams voisi hyvin olla Rekku Rechardtin kynästä – ylväs, kristallinkirkkaasti etenevä riffi, vähän epämukavat sointuvaihdot. Kuulostaa hieman tekemällä tehdyltä tai useammasta palasesta kasatulta – siis Wigwamilta! Wigut muistuvat mieleen myös soitinnuksesta: piano ja urut. Ja jos hakemalla hakee, ehkä Kingin laulusta löytyy samaa intohimoa ja paloa kuin Gustavssonilta.

Albumin viralliseksi lopuksi Gone Away, hymni, oodi, kaunis urkuvetoinen jäähyväinen parhaaseen Procol-perinteeseen.

Tätä kiekkoa olen kuunnellut useaan otteeseen, useaan kertaan kyllästymättä. Albumi edustaa mielestäni 70-luvun alun parasta englantilaista rock-perinnettä. Maanläheinen, nöyrä, sisukas, omistautunut. Kansi tosin on melkoisen hirveä…

-.-.-.-.-.-.-.-

Reg King kuoli syöpään pari kuukautta sitten (8.10.2010) 65-vuotiaana.

Reg King: Reg King (United Artists UAS29157, 1971). Uudelleenjulkaisu CD:llä Circle CPW C106 (mukana bonusraitoja, mm. varhaisia versioita albumin biiseistä).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: