• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Porcelain Moon ”…As It Were. Here and There”, 2009, Suomi

Kesällä 2009 julkaistun omakustanteen kansi.

Porcelain Moon on nuori,  1970-luvulta innoituksensa imenyt progebändi länsirannikolta, akselilta Kokkola – Pietarsaari. Jamipohjalta 2005 alkunsa saaneeseen yhtyeeseen kuuluvat tätä nykyä Mathias Björk (kitara), Niklas Harju (kitara), Markus Kankkonen (basso), Charlotta Kerbs (laulu), Pia Kurtén (viulu, piano, syntikka), Tony Nyström (koskettimet) ja Tom Simell (rummut).
 
Nuoruudestaan huolimatta bändi on jo ehtinyt niittää mainetta aina ulkomaita myöten. Tärkeimmät keikat on heitetty ”A Space Rock Odyssey” (2008) ja ”Baltic Prog Fest 2010” -festareilla Ruotsissa ja Liettuassa.  Meillä Suomessa ryhmä on vielä koko lailla tuntematon suuruus, ainakin ruotsinkielisten kotikontujensa ulkopuolella.

Kesällä 2009 bändi julkaisi omakustanteena ensimmäisen CD:nsä ”…As It Were. Here and There” nimellä Porcelain. Levy herätti ranskalaisessa progevetoisessa Musea Parallele –levyfirmassa siksi suurta kiinnostusta, että yhtye kiinnitettiin kirkuen lafkan artistitalliin. Yhteistyö päätettiin polkaista käyntiin julkaisemalla esikoisalbumi uudelleen ja muuttamalla samalla bändinimi muotoon Porcelain Moon.

Todettakoon taustoista vielä sen verran, että keski-iältään vajaan 25-vuoden kieppeillä pyörivän seitsikon keskeisiä vaikuttajia ovat Pink Floydin, Camelin, Yesin, Deep Purplen ja Black Sabbathin kaltaiset 1970-luvun perussuuruudet. Toisaalta CD-soittimessa ovat pyörineet ahkerasti myös Anekdotenin, Porcupine Treen ja Mars Voltan kaltaiset uudemmat nimibändit. Ja – yllättävää kyllä – onpa tuo Kurténin tyttö sisällyttänyt suosikkialbumilistalleen myös  saksalaisen Windin vain tosi diggareiden tunteman ”Seasons”-kiekon vuodelta 1971.

Kuulostaa todella lupaavalta! Ettei vaan tulisi pettymystä ”…As It Were. Here and There”:n sujahtaessa CD-soittimen pesään. Hmmmm…. Pekasta en osaa sanoa, mutta kyllä tämä meikäläiselle kelpaa. Hyvinkin kelpaa!

Heti avausbiisin ”Lost in Haze” alkutahdit kertovat, mitä tuleman pitää. Rankka metalliprogeriffi räjähtää puolisinfoniseksi space rockiksi, kun vokalisti Charlotte Kerbs hyppää kehiin. Onpa kerrassaan mainio tyttövokalisti, jonka kauniin soinnikas ääni säilyy puhtaana ylärekisterin ’voimakirkumisessakin’. Charlotten äänihuulia (laulua ilman sanoja) käytetään onnistuneesti myös sekä sooloinstrumenttina että kitara- ja kosketinsoitinmelodioiden tukena kautta albumin.

Jo mainittujen progemetallin ja space rockin ohella Porcelain Mooniin sopivia tyylimääreitä voisivat olla esim. heavy folk ja retroprogen eri ilmentymät, ehkä osin myös britti-/krauttipsykedelia. Rakentellisesti biisit ovat melko yksinkertaisia, peruspojennoltaan usein hypnoottisen  suggeroivia. Luontevasti perusbiittiin nivoutuvat väliosat, hyvällä maulla rakennetut soitinkerrostumat sekä voimakkaiden nyanssien runsas käyttö tekevät kuitenkin kokonaisuudesta moni-ilmeisen ja eloisan. Kaikesta huomaa, että sovitusten miettimiseen on uhrattu runsaasti yhteistä aikaa.

Soittajina kaikki bändin hoitavat leiviskänsä kunnialla, olematta kuitenkaan mitään megamuusikoita. No, siihen ei tässä tapauksessa ole tarvetta, tuskin oikein tilaakaan.

Porcelain Moonin sointikuva on kauttaaltaan leveä, tukeva ja runsas, samalla kuitenkin lämmin ja kuulakas. Esimerkiksi aiemmin kehumaani Kurjen pitkäsoittoon verrattuna Porcelain Moon on onnistunut studiossa pari pykälää paremmin.

Levyllä ei ole ensimmäistäkään täyteraitaa. Jokainen ralli ansaitsisi oman lyhyen kehuanalyysinsä. Siihen ei kuitenkaan ole nyt mahdollisuutta, jotta tällaisen tupla-arvion mitta pysyisi lukukelpoisuuden puitteissa. Ehkä Pekka omassa osuudessaan pureutuu asiaan biisilähtöisemmin.

”…As It Were. Here and There” ei ole mikään mielettömän omaperäinen luomus, vaikka bändin mainitsemat esikuvat eivät kiekkoa kuunnellessa häiritsevässä määrin mieleen tulekaan. Homman vahvuus on siinä, että Porcelain Moon on onnistunut sulauttamaan lempiaineksensa yhteen tavalla, joka tekee lopputuloksesta sekä riittävän persoonallista että  suurella into-/kunnianhimolla priimakuntoon hinkattua laatuprogea. Lisäksi CD on aivan oikean mittainen (45:34) tällaiselle vannoutuneelle vinyyliveijarille.

Mistä näitä uusia hienoja – sukupuoliroolirajoja ryminällä kaatavia – kotimaisia progebändejä oikein tippuu?

Keitsi

PS. Porcelain Moon on hiljattain avannut uudet kotisivut, jotka löydät osoitteesta www.porcelainmoon.com/. Sieltä voit näemmä tilata myös tuota esikoisalbumin omakustannetta vaivaisella 10 eurolla (+ postikulut 2.80).

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Keitsi jo arvioi Porcelain Moonin kiekon perinpohjaisemmin – tässä muutama oma huomioni, perustuvat kokemusperäisesti kehittämääni ”autotestiin” (ei vielä patentoitu eikä edes rekisteröity, heh). En siis käy kiekkoa biisi biisiltä erittelemään.

Autotesti 1 (= yksin autossa, ensimmäiset tunnustelevat kuuntelut)

Vahva ja vapaasti päästelevä laulajatar – ei turhia estoja! Välillä kuin jäätävä Grace Slick, välillä pehmeämpi, Heart-yhtyeen Ann Wilsonin sukuinen. Ja joskus mieleen tulee jopa Sally Oldfield, sillä äänessä on voiman lisäksi myös joustavuutta ja nyansseja!  Jostain syystä – tai johtuen laulajasta – ajatukseni harhautuvat jenkkien länsirannikolle, 60-luvun loppupuoliskolle ja 70-luvun alkuun, jolloin pahimmat hippihäröilyt oli jo häröilty, ja musiikin inhimillisyydestä ja kotikutoisuudesta tingittiin teknisen taituruuden ja studiossa luotujen saundien hyväksi.

Autotesti 2 (= takana useampi kuuntelu, mielipiteen muodostaminen)

Porcelain Moon kuulostaa hyvin soitto- ja ammattitaitoiselta bändiltä, ehkä vähän suunnattomalta – kiperät rytmi- ja sointuvaihdokset sekä soolonpoikaset eivät aina tunnu istuvan kokonaisuuteen. Karrikoidusti voisi sanoa, että Porcelain Moon ei ole vielä päättänyt, haluaako se olla puhdasverinen, kokeileva ja taiturimainen progebändi vai isommille areenoille, isojen joukkojen idolisoimaksi tähyävä listajyrä. Mutta huomaa, että kumpaankin on aineksia!

Pekka

PS. Autotestiini kuuluu myös osa 3, jossa autossa ei olla yksin, musiikki kuuluu taustalla. Se jäi nyt tästä arviosta puuttumaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: