Hyvinkään levymessut 2.10.2010

Häh, Hyvinkään levymessuistahan on vierähtänyt jo iäisyys. Ja sen jälkeenkin on messuiltu jo ainakin Kotkassa. Onko siis mitään järkeä vuodattaa sydäntään noin vanhoista tapahtumista?

Tiedä häntä. Niin ajattelin kuitenkin tehdä, sillä:

a) Hyvinkään levymessut ovat alan suurin ja kaunein tapahtuma Suomessa.

b) Vanhatkin messujutut tuntuvat olevan suosittua luettavaa Retrokin ystäville.

c) Minulla on huono omatunto siitä, etten saanut tätä juttua aikaiseksi reaaliajassa.

d) Tuli noita valokuviakin räpsittyä paikan päällä. Olkoonkin, että epäonnistuivat kaikki.

Juttu – samalla kevään Hyvinkää-stoorin juonellinen jatko-osa – on lievästi sanottuna skitsofreninen, sillä sen päähenkilöinä huseeraa kaksi Keitsiä. Toinen toivoo saavansa myytyä levyjä mahdollisimman monen euron edestä. Toinen taas himoitsee läjäpäin uusia vinyyleitä omaan kokoelmaan. Koska Keitseillä on yhteinen lompakko, olisi myynti- ja ostoeurot pystyttävä pitämään kutakuinkin balanssissa.

Ruotsalaisten messumyyjien alati kasvava joukko tekee kuitenkin asiasta kinkkisen. Myyjä-Keitsi kun ei pysty alkuukaan kilpailemaan hinnassa ja valikoiman laajuudessa Ollen, Pellen ja Birgerin kanssa. Ostaja-Keitsi sitä vastoin on ruotsalaisten ’yksi kuudella eurolla, neljä kahdellakympillä’ -tarjontamallista haltioissaan. Tuhdiksi karttuneen ostosläjän päällimmäisenä kököttää meksikolaispainos Pink Floydin ”Animals”:ista. Nå men, siinäpä vasta oiva lisäys bändin jo toista metriä levyhyllystä ahmaisseeseen diskografiaan.

Nyt ei Keitseillä oikein synkkaa. Myyjä-Keitsi pui luista nyrkkiä taskussa suomien itseään siitä, että taas kerran tuli valittua ihan väärät levyt matkaan. Tai sitten hintalaput ovat perinjuurin perseestä. Ja samaan aikaan ostotoimintaan orientoitunut Keitsi vie vihellellen viimeisenkin viisikymppisen kimppalämiskästä…

Keitseille ruotsalaismyyjät ovat Hyvinkään ja muiden suurempien levymessujen kirous ja siunaus. On se vaan kummallista, kuinka muuten sulassa sovussa elävät jullikat äityvät riitelemään moisesta asiasta. Ja tuota vihanpitoa on kestänyt jo kuukauden päivät…

Onneksi sentään ”Animals”:in meksikolaispainos on molempien mielestä ihan jees.

Ei mutta vakavasti. Hyvinkään levymessut ovat aina upea tapahtuma, josta en halua jäädä paitsi sen paremmin ostajana kuin myyjänäkään. Ja ilman ruotsalaisia kollegoita kinkerit olisivat monin verroin valjummat! Intohimoisena ikikeräilijänä olen tyytyväinen, jos loppuroudauksessa sekä myyntilaatikot että ostolevykassit mahtuvat kaikki Pekan autoon. Kaverilla kun näyttää olevan ihan samoja ongelmia kuin meillä Keitseillä…

Onneksi jo tiedetään kaikki neljä, missä Hyvinkäällä on lähin pankkiautomaatti!

Mainokset

2 vastausta

  1. Olipas mukava ja hauskasti kirjoitettu Hyvinkään raportti. Kiitos!
    Itsekin kävin kyseisillä kinkereillä ja koitin katsella josko myyjien joukossa olisi näkynyt Retrokista vastuussa olevien levymiesten näköisiä heppuja, mutta turhaan. Ehkä näkönäni sokaisivat ilmeisesti tuhannet ja taas tuhannet vinyylit…

  2. Moi Jukka, hauska kuulla taas sinustakin. Kiitos kommenteistasi! Ihan kiva, että messujuttu sai hymyilemään. Pekan kanssa messuillaan yhteisesti Prime Cutsin nimissä, vaikka kummallakin on omat vinyylit tyrkyllä. Olisi ollut tosi nastaa tavata! No, ensi kerralla sitten…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: