• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Keitsi kuuntelee: Architrave Indipendente ”Azetium A Otto Piste”, 2009, Italia

Galactic Zoo -progefoorumin kautta sikisi yhteys eteläisestä Italiasta, Barin maakunnasta ponnistavaan bändiin Architrave Indipendente, kun vanha Amerikan vaihtokaverini Tom Hayes oli kehunut vuolaasti yhtyeen esikoispitkäsoittoa ”Azetium A Otto Piste” jollekin toiselle foorumilaiselle. Siksi paljon kiinnostuin itsekin aiheesta, että päätin tsekata homman omin korvin. Tänään – vain pari viikkoa kuulopuheista – kiekko pyörii levylautasellani, ties monettako kertaa.

Levy on vallan erinomainen! Hämmästellä sopii, miten alle kaksikymppiset 2000-luvun pojanmulkut ovat onnistuneet tekemään näin kypsältä kuulostavaa musiikkia aidossa 1970-luvun italoprogehengessä. Vieläpä omakustanteena, vuosina 2006 – 2008 vaatimatomalla Fostexin kasiraitanaurilla epästudio-olosuhteissa taltioituna.

Hienoa hommassa on se, etteivät projektin voimahahmot Oscar Larizza ja Emanuele Palumbo ole sortuneet apinoimaan  saapasmaan tunnetuimpia progebändejä, PFM:ää, Bancoa, Le Ormea ja kumppaneita. Moisten suuruuksien sijaan Architrave Indipendenten vaikutelistaan on kirjattu De De Lindin, Il Paese dei Balocchin ja Pholas Dactylusin kaltaisia vähemmälle huomiolle jääneitä laatuyhtyeitä. Myös Franco Battiaton varhaiset, Bla Bla -merkille tehdyt avantgarde-albumit ovat inspiroineet kaksikkoa luomistyössä.

”Azetium A Otto Piste”:a kuunnellessa lista noista ja monista muista vahvoista vaikuttajista on kuitenkin pelkkää ’nice-to-know’ -infoa. Kyllä tämä omissa korvissani kuulostaa varsin plagiovapaalta tavaralta, kuitenkin perin italialaiselta sellaiselta.

Kyseessä on temaattinen kokonaisuus, jossa suomitaan kovin sanoin modernin maatalouden ja viiniviljelytekniikan aiheuttamia sosiaalisia / ekologisia ongelmia. Oscar Larizzan tekstit ovat syntyneet muutospyörteeseen mukaan joutuneen maatilan pojan omakohtaista kokemuksista ja näkemyksistä. Levyn mukana seuraavassa liitteessä italiankieliset lyriikat taustatietoineen on käännetty englanniksi, iloksi ja ymmärrykseksi meille alkukieltä taitamattomille.

Myös soitannollisilta, tulkinnallisilta, sovituksellisilta ja äänitysteknisiltä arvoiltaan ”Azetium A Otto Piste” on siksi onnistunut aikaansaannos, että uskallan pitää sitä yhtenä parhaista aikoihin kuulemistani progekiekoista.  Itse asiassa kuuntelen sitä huomattavasti mieluummin kuin monia julkistatukseltaan kovempia genren lättyjä made in Italy.

Levy on julkaistu numeroituna 500 kappaleen painoksena yhtyeen omalla Retroguardie Analogiche levymerkillä (XRN001 LP). Koska pojat vannovat analogisen äänentoiston ja vinyylin nimeen,  kiekko on saatavana vain vanhassa kunnon  LP-formaatissa – tosin levyn ostajalla on mahdollisuus lisätilata siitä myös  CD-R.

Musiikkinäytteillä höystettyä lisätietoa tästä hienosta bändistä ja mainiosta  levystä voit lukea täältä http://www.myspace.com/architraveindipendente, muita innostuneita arvioita täältä http://www.progarchives.com/artist.asp?id=4975 ja tilausohjeet (muutama kappale jäljellä) vaikkapa täältä www.primecuts.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: