• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka kuuntelee: Teegarden & Van Winkle with Bruce ”On Our Way”, 1972

teegardenDuo, erityisesti 60- ja 70-lukujen artistiyksikkö (tai tietysti kaksikko, heh), ehkä eniten käytetty folk- ja folk-rock-piireissä. Ja näitähän riitti, tunnettuja ja varsinkin tuntemattomia, etenkin USA:ssa. Sukunimi & Sukunimi. Kitara ja mandoliini. Laulu ja soitto. Kitara ja huuliharppu. Kitara ja rummut. Koskettimet ja rummut. Hansson & Karlsson. Hardin & York. Nieminen & Litmanen. Ja Teegarden & Van Winkle.

Oikeasti Teegarden & Van Winkle -duon muodostivat Skip Knape (urut, laulu) ja David Teegarden. (rummut, laulu) Oklahoman Tulsasta. Kaverit muuttivat Detroitiin. Single God, Love and Rock & Roll nousi Billboardin listalla sijalle 22. Vuosi oli 1970. Kaksi albumia Atcolle, sitten tämä kolmas ja kaksi seuraavaa paikalliselle Westboundille (myös mm. Funkadelic, Detroit Emeralds ja Ohio Players kaunistivat samaa merkkiä). Ja vielä yksi kiekko veteraanien kokoontumisajoissa 1997.

Kyseessä ei siis ole instrumentaaliduo, vaan oikea yhtye, jota tällä levyllä vahvistaa kitaristi Michael Bruce (ei Alice Cooper -Bruce, vaikka muskelia musiikkia tuokin). Verevyyttä levylle tuo myös vierailijana Detroitin oma rokkari Bob Seger. Seger-yhteys on sikäli luonteva, että ennen Teegarden & Van Winkle -duoa äijillä oli Segerin kanssa yhtye. Se myös levytti, mutta kiekko julkaistiin vasta myöhemmin ja silloinkin Segerin nimellä (Smokin’ OP’s).

Tällä kiekolla Teegardenin ja Van Winklen musiikissa ei ole samaa uhoa ja rokettirollia kuin Segerillä omilla lätyillään. Vaan onpa toisenlaista, nautittavan monipuolista välillä piano-, välillä urkuvetoista menoa. Alussa ollaan pianoboogie-fiiliksissä taustaköörien kanssa, siirrytään mehevään vetoon Gregg Allmanin Midnight Rider -biisistä, kiekko lopetetaan hyvinkin englantilais/mod-tyyppisissä urku/jazz-tunnelmissa: Mose Allison (Allisonin itsensä biisi If You Live) sekä Georgie Fame tulevat ainakin itselleni mieleen. Knape on vahva vokalisti, joka ei arkaile pistää ääntään peliin – ja erinomaisen monipuolinen kosketinsoittaja!

Vaikka ollaan jo vuodessa 1972, musiikki – tai ainakin sanoitukset – haiskahtaa vähän hippimeiningiltä: kaikki käy! Vai millaisia johtopäätöksiä pitäisi vetää siitä, että äijät laulavat Jeesuksesta, vertaavat uskonnollista kokemusta pilven polttoon (Stoned On The Love Of Jesus) ja yhdessä biisissä pääsevät huumorin korkeimmalle tasolle eli pieruhuumoriin (Arted Is My Last Name (Passing Gas))….

Mutta hei: ainakin yllekirjoittaneelle monipuolisuus ja pieni vinksahtaneisuus sopivat enemmän kuin hyvin, varsinkin, kun soittotaito ja fiilis ovat tapissa. Formaattiajattelu ja Teegarden & Van Winkle eivät asu samassa huoneessa. Duon hajottua (erottua?) David Teegarden siirtyi muutaman kiekon ajaksi Segerin Silver Bullet Bandiin.

Teegarden & Van Winkle with Bruce: On Our Way (Westbound WB 2010, 1972)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: