Keitsi kuuntelee: Atomic Rooster ”In Hearing of Atomic Rooster”, 1971, Englanti

Englantilaisessa Record Collector -lehdessä pari numeroa sitten ollut juttu Atomic Roosterista inspiroi kaivamaan esiin bändin pitäsoitot levyhyllyn uumenista. Muistin ja muistojen virkistämisen ohella ajatuksena oli lyhyen levyarvion vääntäminen Retrokkiin.

Yleisen mielipiteen mukaan ryhmän paras kiekko on vuonna 1970 ilmestynyt ”Death Walks Behind You”. En itsekään pane hirveästi hanttiin moiselle näkemykselle, sillä olen aina pitänyt suuresti tuosta varhaisesta heavyprogehelmestä. Asiaa hetken puntaroituani päätin kuitenkin nostaa framille bändin seuraavan, järjestyksessä kolmannen albumin ”In Hearing of Atomic Rooster”.

Edeltäjäänsä verrattuna ”In Hearing…” ei ole likimainkaan yhtä selkeästi bändilevy. Kahden suuren egon, urkuri Vincent Cranen ja kitaristi John Cannin, valtataistelussa edellinen on ottanut atomikukon suitset selkeästi itselleen. Jos kahdesta hyvästä ehdokkaasta pitää valita se parempi pomo, annan tässä tapauksessa ääneni The Grazy World of Arthur Brown -aktissa läpimurtonsa tehneelle Cranelle.

Urkurina, toki myös pianistina, Vincent Crane kuuluu varhaisen progen ehdottomiin tyyliniekkoihin ja soundiseppoihin, sielun ja munan mestareihin. Aivan yhtä lailla arvostan hänen kykyjään säveltäjänä ja sovittajana. Cranen melodioissa, soinnutuksessa ja rakenteellisissa ratkaisuissa on omanlaistansa magiaa, helposti tunnistettavaa taikuutta.  John Cannin varsin suoraviivaisiin tuotoksiin verrattuna Crane on selvästi näkemyksellisempi ja avarakatseisempi – sanoisinko progempi – biisinikkari.

Se on myös syy, miksi Keitsi kuuntelee tällä kertaa juuri tähän maaliin.  B-sivun aloittava ”Black Snake” kun on aina ollut minulle aivan erityisen rakas ralli.  Asiaan ei liity minkäänlaisia nostalgisia muisteloita, ei edes sairaalloista mielenkiintoa matelijoihin. Se nyt vaan on niin – ”Black Snakessa” herrat Vinski ja Keitsi jakavat jotakin jotakin suurempaa…

”Black Snake” on samalla tyyppiesimerkki Cranen tavasta tehdä musiikkia, sillä yhteiset perusainekset ovat läsnä myös muissa albumin biiseissä. Pidän niistä kaikista, kuin myös kahdesta Cann-tuotoksesta, vallan paljon. Ja kuitenkin jo ensi viikolla olen taas autuaasti unohtanut muiden kuin tuon armastamani käärmelaulun nimet…

Vuonna 1943 Readingissa syntynyt Vincent Crane – viralliselta nimeltään Vincent Rodney Cheesman – oli erinomaisen lahjakas muusikko ja säveltäjä, jonka elämää psyykkiset ongelmat kuitenkin varjostivat aina nuoruudesta lähtien. Vain 45 vuoden iässä mies päätti maallisen vaelluksensa oman käden kautta, 400 särkylääketabun avulla. Luovan kyvyn rokkarikynttilällä kun on tapana palaa loppuun ennen aikojaan. Tsekkaa vaikka http://www.av1611.org/rockdead.html.

Heinäkuussa 1971 julkaistun ”In Hearing of Atomic Rooster” -albumin alkuperäinen brittipainos kantaa tunnusta Pegasus PEG 1. Jenkeissä kiekko julkaistiin Elektralla (EKS 74109) ja Saksassa Philipsillä (6369 007). Omassa hyllyssäni on lisäksi Repertoiren (RR 2068-LX) reissue vuodelta 1990. CD-uusintapainoksia löytyy useampiakin, uskoakseni kaikkiin on sisällytetty bonuksena alkukesästä 1971 UK-sinkkulistan neloseksi ampaissut, Cannin kynäilemä ”Devil’s Answer”.

Bändin tuolloinen muonavahvuus käsitti herrat Vincent Crane (piano, urut, laulu ”Black Snakessa”), John Cann (kitarat), Paul Hammond (rummut) sekä Pete French (laulu). Heistä kaikista ynnä muista eri kokoonpanojen rottinkirintaisista atomikukoista voit lukea lisää täältä http://www.angelfire.com/ar2/vincentcrane/.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: