• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Pekka rutisee: Kuka ottaa vastuun taidemuodon kuolemasta?

Tarkoitan tietysti levynkansitaidetta. Sillä mitä ovat levyjen kannet olleet sen jälkeen, kun ensin CD ja myöhemmin mp3-tiedostot korvasivat – tai ainakin yrittivät korvata – vinyylikiekkojen kannet?!

Ja missä ovat tämän päivän Rick Griffinit, Hipgnosikset, Roger Deanit, Cal Schenkelit, Mati Klarweinit, Jamie Reidit, Riipiset, Jim Florat, Neon Parkit, Peter Savillet, Robert Crumbit, Reid Milesit, Robert Flynnit, Barney Bubblesit jne.

Olemmeko ohittaneet ajan, joka ei milloinkaan palaa?

Levynkansille on omistettu kymmeniä kirjoja ja mikäs siinä, onhan kansitaidetta mukavampi ihailla vaikkapa vain kirjan sivuilta kuin tihruta onnettomia CD-vihkosia. Toisaalta: kaikkia mielenkiintoisia kiekkoja ei vain millään pysty hankkimaan, joten jo niiden näkeminen kirjojen sivuilta lohduttaa… tai sitten turhauttaa: ”perhana kun tuonkin saisi kaivettua jostain – jo kannen vuoksi!”

Mikään ei kuitenkaan voita aitoa kokemusta. Otetaan nyt vaikka Neon Parkin suunnittelema ”Weasels Ripped My Flesh”, Roger Deanin ”Fragile”, Peter Savillen ”Closer”, Robert Crumbin ”Cheap Thrills” tai Mati Klarweinin ”Abraxas” – kannet ovat muodostuneet ikoneiksi, ilman niitä musiikkikaan ei olisi tai ainakaan tuntuisi niin persoonalliselta. Kansia ja niiden yksityiskohtia on tihrustettu lukemattomia kertoja, kansiaiheiden symboliikkaa ja niiden suhdetta musiikkiin on puntaroitu vähintäänkin omassa pääkopassa.

Kuinka monta kertaa olet uppoutunut CD-kannen yksityiskohtiin, antanut visuaalisuuden ja musiikin yhdistelmän viedä mukanaan? Tai tehnyt saman mp3-ikonin kanssa? Älä naurata!!

Siis: onko levynkansien aika lopullisesti mennyttä?

Vastaukseni on tymäkkä ”kyllä”, ja perustelen miksi. Levyjen – albumien – kansia ei enää pidetä merkittävinä markkinoinnin välineinä. Tekijän ja albumin nimi sekä kuva riittävät. Koska näin on, kansien pariin ei ohjaudu kokeilunhaluisia, kunnianhimoisia ja mielikuvituksekkaita tekijöitä. Kansiin ei myöskään panosteta – tai ehkä joskus panostetaan muotoon, mutta ei sisältöön. Jos kansi on tylsä, kultakirjaimet eivät kokonaisuutta kullaksi muuta.

Vaikka osa uusistakin albumeista julkaistaan nykyään myös vinyylinä, kansitaiteen alennustila jatkuu – taiteilijat eivät ole parin viime vuosikymmenen aikana kokeneet kansia merkittäväksi ilmaisukanavaksi. Omakustanteiden ja pikkumerkkien kannet toteutetaan usein kaveri- tai perhepiirissä, talkootyönä. Isommille levy-yhtiöille kannet tuntuvat olevan vain välttämätön paha, josta yritetään selvitä pähkinöillä, puhumattakaan että iskevillä kansilla pyrittäisiin markkinoimaan…

Käperrytään pesäkoloihimme

Ihaillaan, hypistellään, availlaan, luetaan tahoillamme 50-, 60- ja 70-lukujen kansia – jos ei nyt sitten muuten niin kirjoja selaamalla. Sillä pelkään pahoin, että levynkansitaide on kuollut sukupuuttoon. Kuka ottaa vastuun kuolemasta?

————–

Yritämme omalta pieneltä osaltamme pitää yllä kiinnostusta levynkansiin täällä. Sillä maailma on täynnä uskomattomia, mielenkiintoisia, outoja, hämmentäviä, surkeita, perverssejä, taiteellisia, naurettavia kansia.

Tutustu myös näihin:

www.albumcovers.net

http://www.albumcoverartists.com/

http://lpcoverlover.com/

http://sleevage.com/

PS. Kyllä ainakin jotkut musiikin harrastajat ovat kansistakin kiinnostuneita ottaen huomioon sen järkyttävän määrän palveluita jotka etsivät ja löytävät netistä CD- ja DVD-kansia. Tai ehkäpä syynä ei ole kiinnostus, vaan vain halu käyttää näkömuistia musiikin etsimiseen.

PS 2. Hesarin Nyt-viikkoliitteessä Otto Talvio turisee myös kansista – kuinka levy kannattaa joskus ostaa jo kannen perusteella. Ja uudessa Rytmissä Herra Ylppö ja Joel Melasniemi kertovat suhteestaan kansiin CD-lähtöisesti. Ajassa siis ollaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: