• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Vashti Bunyan Helsingin Korjaamolla lauantaina 8.5.

Yksi 60-luvun mystisimmistä hipeistä, viime vuosina paluuta tehnyt ja lukuisia uudempia ”acid-folk”-artisteja innostanut Vashti Bunyan kävi lauantaina Helsingissä.

60-luvun svengaavassa Lontoossa uransa aloittanut Bunyan pyöri folk-piireissä, matkalla New Yorkiin sai innoituksen oman musiikin tekemiseen ”The Freewheelin’ Bob Dylan” -kiekosta. Andrew Loog Oldham otti hänet suojelukseensa, mutta muutaman Decca-, Columbia- ja Immediate-singlen (mm. Jagger-Richardsin ”Some Things Just Stick In Your Mind”) ja ”Just Another Diamond Day” -albumin jälkeen Bunyan katosi maaseudulle kasvattamaan lapsia ja eläimiä ilmaantuakseen uudelleen maisemiin vasta 90-luvulla. Mm. Devendra Banhart sekä Joanna Newsom ovat maininneet Bunyanin yhdeksi innoittajakseen.

Musiikillisesti Bunyanin sävellykset ovat unenomaisia, melodisia ja haikeita – ehkä pastoraalinen on sana, jota voisi tässä yhteydessä käyttää. Loppujen lopuksi aika lailla toistensa kaltaiset biisit rauhoittavat ja luovat levollisen tunnelman. Jos musiikillisia vertailukohtia haluaa etsiä, ehkä Nick Drake on lähinnä. Bunyanin musiikki on tosin suoraviivaisempaa, yhdenmukaisempaa ja aiheiltaan konkreettisempaa.

Konsertissa vanhat, ensimmäiselle albumille päätyneet laulut ja uudemmat – myös levyttämättömät – biisit sulautuvat toisiinsa.Trio (Bunyan ja akustinen kitara, toinen kitaristi sekä mm. pianoa, huilua ja nokkahuilua soittanut multi-instrumentalisti) luovat täysipainoisen tunnelman, rytmisoittimia ei jää kaipaamaan. Kovin vaatimattoman ja ehkä uudesta suosiostaan hämmentyneenkin oloinen Bunyan esiintyy levollisen musiikkinsa mukaisesti. Lyhyet selostukset biisien taustoista (suurin osa taisi käsitellä entisiä poikaystäviä ja sydänsuruja), ei paljon muuta jutustelua – keskipisteenä on musiikki. Täysi sali kiittää seisaaltaan, saa pari ylimääräistä kappaletta.

Kuuntelen konsertissa ostamaani ”Lookaftering”-vinyyliä: akustiset taustat, Bunyanin lähes kuiskaava laulu, kiireetön tunnelma, vinyylin lämmin ja täysipainoinen äänimaailma… cd:llä kokonaisuus ei ilmestyessään vakuuttanut läheskään yhtä paljon. Ensimmäisen cd:n uudelleenjulkaisu myydään konsertissa loppuun. Vinyylinä vuonna 1970 ilmestynyt ”Just Another Diamond Day” on levynkeräilijöiden himoitsema, vinyylin hintapyynnöt liikkuvat yleensä tuhannen euron pinnassa.

Pekka

Vashti Bunyan: Just Another Diamond Day (Philips 1970), Lookaftering (Fat Cat Records 2005), Some Things Just Stick In Your Mind (Fat Cat Records 2007) – demoja ja singlejä 60-luvulta

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: