• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 39 muun seuraajan joukkoon

Hyvä meininki – Hyvinkään levymessut 24.04.2010

Etsivä löytää. Taikka sitten ei.

Ei muuta kuin messulaatikot autoon ja menoksi. Pekan  ketterässä menopelissä on juuri sopivasti tilaa jaetun myyntipöydän täytteeksi. Kello on vasta puoli kahdeksan, mutta päivästä näyttää tulevan vallan aurinkoinen.  Ai niin Pekka, ajetaanpa ensin pankkiautomaatin kautta…  

Kahdesti vuodessa järjestettävät Kansainväliset Hyvinkään Levymessut on alan suurin tapahtuma Suomessa. Wanhalla Villatehtaalla riittikin säpinää heti aamuvarhaisesta, kun sekä koti- että ulkomaiset myyjät roudasivat kilvan äänitearsenaaliaan halliin. Myyjiä oli 50 Suomesta ja yhteensä 15 Ruotsista ja Saksasta. Tilaisuuteen pöytävarauksen tehnyttä italialaishemmoa sitä vastoin ei näkynyt paikalla, ainakaan myyjän roolissa.

Yhteinen myyntipöytä on vihdoin löytynyt ja vinyylilaatikot rahdattu kotipesään. Nyt pikaisesti ruotsalaiskollegoiden halpistarjontaa penkomaan. Jo siellä jonoa onkin – eikä maksava yleisö pääse sisälle vielä pariin tuntiin…

Vinyyli näytti olevan voimissaan. Silmämääräisesti syntyneen näppituntuman perusteella veikkaisin suhdeluvuksi CD-tarjontaan 70 – 30. Myös DVD:ssä löytyi  ja uskoipa jokunen myyjä myös savikiekon kaupalliseen potentiaaliin. Äänestoistotekniikan erikoisliike EastAudio Hyvinkäältä oli sekin buukannut pöydän messuilta, joiden juontohommista vastasi vanha tuttu moottoriturpa Tapani Ripatti.

Tämäkö se on se EastAudion messupöytä?

 Kello on yksitoista. Levylaatikot odottavat penkojia, joita halliin lappaa tasaisena virtana. Ei muuta kuin peukut pystyyn Pekka! Toivottavasti tinkimisen jalon taidon hallitsevat venäläiset vinyylihait tulevat heiluttelemaan sileitä satasia meillekin, vaikkei noita spiraali-Vertigoita tarjolla olekaan…

Hyvinkään – ja monet muutkin kotimaiset – levymessut masinoinut Marko Tuominen kertoi, että ostajia kertyi päivän mittaan paikalle karvan alle tuhat.  Heistä monet viihtyivät messuilla siksi pitkään, että pikkutungosta riitti aina viimeisen tunnin alkuun.

Jumankekka, eivät taida itänaapurin juipit välittää kuin noista kaikkien himoitsemista harvinaisuuksista, joita sitten myyvät tuplahinnalla oman maansa ökyrikkaiden oligarkien perillisille… Eipä silti,  nirkoista näyttää olevan kiinnostus myös kotimaisten ostajien keskuudessa. Käynpä  kiskaisemassa sumpit suruun  ja moikkaamassa samalla Wallin Hassea…  

Piristystä levylaarien tonkimiseen tarjosi pitkän linjan kotimaisen kitaraässä Hasse Wallin läsnäolo. Stratocasterin sijaan äijä oli ottanut mukaan laatikkokaupalla sekä senegalilaisen Asamaan-yhtyeen kanssa taltioitua CD-matskua että alkuvuodesta ilmestynyttä DVD:tä ”Live at the Lakeside Blues Festival”.  Niitä jengi sai ostaa suoraan Hasselta, kera kansipahveihin raapustetun omistuskirjoituksen. Hyvin näytti kauppa käyvän, myös meitä selkääntaputtajia riittävän.

Hasse Walli Tapani Ripatin piinapenkissä.

 
Viimeinen tunti menossa ja vielä pitäisi käydä lunastamassa syrjään pantu progeläjä messumyyjien vakiokaartiin lukeutuvalta Viima-kitaristi Mikko Uusi-Oukarilta. Vähän tarvitaan vielä lisämyyntiä,  jotta tuo talouspuoli tasapainottuu. Onneksi paikalle ilmaantuu nuorimies, joka plokkaa Centipeden ”Septober Energy”:n jenkkipainoksen 25 eurolla. Kaveri on ikionnellinen löydöstään, sillä ruotsalaispöydässä samasta kiekosta pyydetään kuulemma kahdeksaakymppiä. Hieno homma, meille molemmille!
 
Vaikka myynnillisesti messuja hallitsivat jälleen kerran rakkaat ystävämme Kalle Kustaan kuningaskunnasta, oli tapahtuma kaikkinensa ylenmäärin antoisa. Mukavien asiakaskontaktien ohella juttu lensi vanhojen tuttujen kanssa. Pitkästä aikaa tapasin myös virolaisen ystäväni Artur Siimin, joka vielä pari vuotta sitten toimi Kuriproge-tapahtuman puuhamiehenä.
 
Tilanne riistäytyy skitsofrenian puolelle, kun myyjä-Keitsi alkaa tingata keräilijäkaimaltaan syytä silkkaa laihuutta pullistelevaan  lämiskään. Mitä menitkään vinyl junkie ostamaan yhteisen selkämme takana? UK-originaalit Deep Purplen kolmosesta ja Jeff Beckin ”Truth”:ista, italopainoksen Harvey Mandelin ”Baby Batter” -kiekosta. Bevis Frondin ”Triptych”:in, monorepron 13th Floor Elevatorsin ”Easter Elsewhere”:sta ja… Perustyyni Pekka seuraa sivusta Keitsien sisäistä kädenvääntöä. Näyttää mies perin tyytyväiseltä omaan saaliiseensa. Mukana kun on useampikin herkku, joista joutuu Traderassa pulittamaan moninkertaisen hinnan. 

Ostaisitko käytetyn kantrilevyn tämännäköiseltä sälliltä?

Näin tällä kertaa, kivaa oli jees. Kiitokset Markolle, joka apujoukkoineen oli jälleen kerran järjestänyt mainiot levymessut. Hyvä meininki!

Ei muuta kuin levylaatikot autoon ja nokka kohti kotia. Ja Pekka hei, ajetaanpa taas pankkiautomaatin kautta…  

Lopuksi vielä muutama messukertomukseen läheisesti liittyvä linkki: www.record.fi, www.eastaudio.fi, www.hassewalli.com

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: