• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 38 muun seuraajan joukkoon

Keitsi kuuntelee: Every Which Way ”Brian Davison’s Every Which Way”, 1970

On tämä nyt perin merkillistä, kun jo kolmas perättäinen levyarvio osuu vuoteen 1970. Ja vieläpä aivan sattumalta. Vajaa vuorokausi sitten en olisi osannut arvata, että Nice-rumpali Brian Davisonin luotsaama Every Which Way saisi palstatilaa Retrokista. Onneksi bändin ainokaiseksi jäänyt pitkäsoitto hyppäsi hyllystä käteen Charisma-levymerkin aarteita arkistoidessani.

Brian Davisonin ohella bändin nimisoittajiin kuului undergroundryhmä Skip Biffertyssä laulusolistin virkaa toimittanut vahvaääninen Graham Bell sekä sittemmin Procol Harumiin siirtynyt basisti Alan Cartwright. Puhaltaja Geoffrey Peach ja kitaristi John Hedley sitä vastoin ovat molemmat tyystin tuntemattomiksi jääneitä suuruuksia -kummallista kyllä, sillä molemmat ovat hyvinkin laadukkaita soittajia.

Musiikillisesti Every Which Way operoi melankolisen, bluesista ja jatsista perusinnoitusta imeneen, proge-rockin brittimaailmassa, joka nostattaa vahvoja assosiaatoita mm. Audienceen ja Trafficiin. Etenkin B-puolen aloittava lähes 9-minuuttinen ”All the Time” on todellinen mahtibiisi: svengaava ja tarttuva jamipala, jossa koko bändi – sekä soittokollektiivina että yksilöinä – pääse näyttämään kyntensä. Erityisen otettu olen Peachin sielukkaasta fonittelusta, johon miksauspöydän namikoista on vielä onnistuttu ruuvaamaan soundillista lisäpotkua.

Myös päätöura ”The Light” kuuluu kiekon kohokohtiin. Varsinkin Peach and Hedley intoutuvat jälleen kelpo suorituksiin. Sinkkunakin julkaistu lyhyt ”Go Placidly” on ehkä heppoisin biisi koko albumilla.

”Brian Davison’s Every Which Way” ei ole mikään levyharvinaisuus. Päinvastoin, sillä Mercurylla julkaistua jenkkipainosta liikkuu cut-outina vieläkin. Kannattaa ehdottomasti noukkia pois, jos suinkin eteen sattuu. Kannet tosin voivat olla jo aika rumat…

Tässä vielä ihan mielenkiintoinen keräilijädetalji. Kiekon UK-originaalia kuunnellessani huomasin, että etikettipainajalle on tullut paha moka. Ainakin omassa yksilössäni A-puolen labeliin on nimittäin präntätty takasivun biisit ja päinvastoin (etikettejä ei siis ole kiinnitetty väärille levypuoliskoille). Silmämääräisesti virhettä on hankala huomata, sillä kummallakin puolella on ainoastaan kolme suunnilleen samanmittaista biisiä.

Every Which Wayn jälkeen Brian Davison oli mukana Patrick Morazin johtamassa, Charismalle (CAS 1087) 1974 yhden kelpo albumin levyttäneessä Refugee-yhtyeessä sekä 2000-luvun alun Nice-reunionissa. Mies vaihtoi hiippakuntaa keväällä 2008, Keith Emersonin jäähyväiset  ja Chris Welchin muistokirjoituksen voit lukea täältä www.linux.bideford.devon.sch.uk/wordpress/?p=93

Muusikkopiireissä hyvinkin korkealle arvostettu Graham Bell teki ensin kimppa-albumin mainion Arc-yhtyeen kanssa (Charisma CAS 1053) 1971 ja ikioman soololevyn (Charisma CAS 1061) heti seuraavana vuonna. Sen jälkeen miehestä ei kuultu juuri mitään. Myös hän poistui keskuudestamme vuonna 2008.

Every Which Way ”Brian Davison’s Every Which Way”:n alkuperäinen UK-vinyylipainos on  Charisma CAS 1021, 1970. Ilmestyi samana vuonna USA:ssa tunnisteella Mercury SR 61340. Albumi on julkaistu myös CD-formaatissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: