• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 38 muun seuraajan joukkoon

Keitsi retroilee: Neil Merryweather, John Richardson and Boers ”Same”, 1970, Kanada

 

Vaikka messuilla luuhaaminen, divarilaarien penkominen, kirppareiden kiertäminen ja nettitarjonnan aktiivinen seuranta onkin suurta seikkailua harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvalle levykeräilijälle, tehdään ne parhaat löydöt usein paljon lähempää. Nimittäin omasta levykokoelmasta! 

Ainakin itselleni on vuosikymmenien saatossa kertynyt valtavasti kummajaisiksi jääneitä kiekkoja, jotka on failattu hyllyyn vain parin biisin pikakuuntelun perusteella. Tai jopa ilman, että neula on edes koskettanut uria…

Pari päivää sitten päätin paneutua kunnolla lyhytikäisesi jääneen kanadalaisbändi Merryweatherin kahteen Capitolille 1969 tehtyyn pitkäsoittoon. Varsin mallikasta bluesahtavaa, kelpo kitarointia ja reheviä urkusoundeja tarjoilevaa, hard-rockian nuo. Jälkimmäisellä, pitkälti jamipohjalta studiossa purkitetulla ”Word of Mouth” –tuplalla bändi saa taustatukea Steve Milleriltä,  Howard Robertsilta, Dave Masonilta, Barry Goldbergilta, Charlie Musselwhitelta ja Bobby Notkoffilta.

Merryweather-kiekkojen jatkeena hyllystä siirtyi levynpyörittimen kupeeseen läjä muitakin pitkäsoittoja, joilla mm. bändeissä Just Us, Flying Circus ja Myna Byrds (legenraarinen torontolaisryhmä, jossa myös Neil Young oli aiemmin mukana – tosin siinä vaiheessa bändin nimi kirjoitettiin muotoon Mynah Birds) uransa aloittanut basisti-laulaja-biisintekijä Neil Merryweather huseeraa primus motorina.

Niistä varhaisin on alkuvuodesta 1970 bluesmerkki Kentillä julkaistu ”Neil Merryweather, John Richardson and Boers”. Merryweatherin juuri hajottua Neil värväsi uusiksi soittokumppaneikseen kolme kovan luokan kanukkigarage- / psykedeliahemmoa, kitaristi John Richarsonin (Lords of London ja Nucleus), rumpali Robin Boersin (Ugly Ducklings) ja kosketinsoittaja Jack Velkerin (49th Parallel). Jostakin syystä viimeksimainittu ei ole kuitenkaan saanut nimeään albumin esittäjä- / tittelitietoihin.

Tyylillisesti bändi jatkaa Merryweatherin viitoittamaa tietä hard-rockin ja blues-rockin välimaastossa. Perin vähäisestä valmisteluajasta (biisit valittiin, treenattiin ja äänitettiin päivässä) huolimatta homma toimii mainiosti. Neil Merryweather on lahjakas lauluntekijä ja vokalisti, eikä lainkaan hullumpi basistikaan. Vaikka levy on purkitettu pitkälti jamipohjalta, on ryhmän yhteensoitto vaivatonta ja verevää. Yksilötasolla etenkin Richarsonin säröä ja feedbackia viljelevä kitarointi on mannaa vanhoille korvilleni.

Kestoltaan luvattoman lyhyen (A-sivu 13 minuuttia, B-puoli 16 minuuttia) kiekon ainoa lepsumpi ura on Merryweatherin ja tyttöystävä Lynn Careyn kimpassa kynäilemä ”You Must Live It”, joka sekään ei suinkaan kelvoton ole. A-puolelta löytyy muuten rankasti potkiva versio Elmore Jamesin klassikkobluesista ”Dust My Broom”. Kiekko päättyy yli 10-minuuttiseen livejamiin ”Local 149”, jolla kaikki kvartetin jäsenet pääsevät loistamaan – myös rumpali Boers paukuttelee pöntöistään ihan kelpo soolon.

Miksikään maailmankuvan mullistajaksi levystä ei ole. Toisaalta se vahvistaa entisestään uskoani siitä, että musiikkiuniversumin totaalituntemattomuudessa lymyää yhä rajattomasti kuulemisen / kuuntelemisen arvoisia luomuksia. Todennäköisesti seuraavakin sellainen löytyy ihan ikiomasta hyllystäni…

Noita Neil Meryweather -vetoisia kiekkoja lojuu pöydällä vielä jokunen kuuntelua odottamassa, joten niiden laadullisista ansioista en tässä vaiheessa osaa sanoa mitään. Parin sooloalbumin lisäksi pinossa on Merriweather & Carey -duonimellä julkaistu pitkäsoitto ”Vacuum Cleaner”, jonka soittajatiedoista löytyvät myös herrat Richardson, Boers ja Velker.  Taidanpa tsekata sen seuraavaksi…

Vaikka tämä juttu onkin otsikoitu yhden yksittäisen, kaiken lisäksi vielä ”välityönä” syntyneen,  albumin levyarvioksi, toimii se myös johdantona Neil Merryweatherin musiikillisiin virstanpylväisiin ja värikkääseen uraan. Yksityiskohtaisempaa tietoa aiheesta voit lukea esimerkiksi  täältä http://www.canadianbands.com/Merryweather.html. Äijän täydellisen diskografian (mukana myös Mama Lion ja Heavy Cruiser -bändikiekot) ja paljon muuta mielenkiintoista löydät Neilin virallisilta kotisivuilta  www.theneilmerryweather.com 

Albumi ”Neil Merryweather, John Richardson and Boers” julkaistiin 1970 tunnuksella Kent KS-546. Melkeinpä uskaltaisin mennä vannomaan, ettei kiekosta ole olemassa virallista uusintajulkaisua sen paremmin vinyylinä kuin CD:näkään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: