• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Keitsi kuuntelee: Carita Holmström ”My Diary of Songs”, 2010

Suhteeni Carita Holmströmiin on melko etäinen.  Sanoisinko arvostava mutta munaton. Kuuntelen toki mielelläni leidin taiteellisesti ansiokkaita edesottamuksia, mutta intohimon väristykset jäävät puuttumaan. Carita kun on turhan siisti tyttö näin rujosieluiselle sällille.

Vastailmestynyt ”My Diary of Songs” on nimensä mukaisesti säveltäjä-sovittaja-pianisti-laulaja Holmströmin omaelämänkerrallinen soiva päiväkirja. Ensimmäistä kertaa sitten 1973 ilmestyneen esikoisalbuminsa ”We Are What We Do” Carita on nyt myös laittanut sanat lauluihinsa. Samalla hän on houkutellut levynteon perustiimiin vanhat ystävänsä Maru ja Mikael Wiikin, nimellä Maru & Mikael hienon ”Destination Nowhere” -albumin 1975 tehneen umpimusikaalisen avioparin.

”My Diary of Songs” koostuu yhdestätoista jatsikkaasta laulelmasta, joissa sanoituksilla on luonnollisesti keskeinen rooli. Pelkistetyn selkeäpiirteisissä sovituksissa on hyödynnetty runsaasti cajonin, udun, bansurin ja surdon kaltaisia eksoottisia soittimia, jotka antavat kokonaisuudelle pirteätä etnopotkua. Ja kiskaiseepa Risto Salmi maukkaan fonisoloonkin heti albumin avaavassa ”Man Is a Storytelling Animal”:issa.

Ihan kiva kiekko. Siistiä ja sivistynyttä musiikkia täynnä korvaa kiinnostavia yksityiskohtia. Sen kuuluisan särmän kanssa on kuitenkin niin ja näin, poikkeuksina Mikaelin karhealla resitoinnilla käynnistyvä  new age -pala ”The Ice Queen” sekä levyn päättävä,  Marun ja Mikaelin keittiössä livenä äänitetty bluesahtava ”Movin’ Mind”.

Laulajana Carita Holmström on varsin taidokas, ylärekisterissä suorastaan  erinomainen. Jossakin toisessa yhteydessä moinen saisi minut nirvanaan. Nyt joudun kuitenkin tyytymään pelkkiin hyviin fiiliksiin. Tässä tylyssä maailmassa jo sekin on paljon.

Etäisestä suhteestani huolimatta olen säilyttänyt levyhyllyssä aikoinaan alennusmyynneistä plokkaamaani Caritan kaksi ensimmäistä albumia. Sen verran suuren taiteellisen arvon annan kiekoille, etten aio vastakaan luopua niistä. Olkoonkin, että etenkin japanilaiset keräilijät ovat jo pitkään maksaneet ”We Are What We Do”:sta vallan kunnioitettavia jenipinoja.

Ja kyllä ”My Diary of Songs” jää sekin taloon. Meillä kun käy iltaa istumassa ihan sivistyneitäkin ihmisiä…

Carita Holmström ”My Diary of Songs, Presence Records PRECD-021, 2010

Caritan levystä ym. Presence-julkaisuista löydät tietoa täältä www.presencerecords.fi

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: