Keitsi kuuntelee: Carita Holmström ”My Diary of Songs”, 2010

Suhteeni Carita Holmströmiin on melko etäinen.  Sanoisinko arvostava mutta munaton. Kuuntelen toki mielelläni leidin taiteellisesti ansiokkaita edesottamuksia, mutta intohimon väristykset jäävät puuttumaan. Carita kun on turhan siisti tyttö näin rujosieluiselle sällille.

Vastailmestynyt ”My Diary of Songs” on nimensä mukaisesti säveltäjä-sovittaja-pianisti-laulaja Holmströmin omaelämänkerrallinen soiva päiväkirja. Ensimmäistä kertaa sitten 1973 ilmestyneen esikoisalbuminsa ”We Are What We Do” Carita on nyt myös laittanut sanat lauluihinsa. Samalla hän on houkutellut levynteon perustiimiin vanhat ystävänsä Maru ja Mikael Wiikin, nimellä Maru & Mikael hienon ”Destination Nowhere” -albumin 1975 tehneen umpimusikaalisen avioparin.

”My Diary of Songs” koostuu yhdestätoista jatsikkaasta laulelmasta, joissa sanoituksilla on luonnollisesti keskeinen rooli. Pelkistetyn selkeäpiirteisissä sovituksissa on hyödynnetty runsaasti cajonin, udun, bansurin ja surdon kaltaisia eksoottisia soittimia, jotka antavat kokonaisuudelle pirteätä etnopotkua. Ja kiskaiseepa Risto Salmi maukkaan fonisoloonkin heti albumin avaavassa ”Man Is a Storytelling Animal”:issa.

Ihan kiva kiekko. Siistiä ja sivistynyttä musiikkia täynnä korvaa kiinnostavia yksityiskohtia. Sen kuuluisan särmän kanssa on kuitenkin niin ja näin, poikkeuksina Mikaelin karhealla resitoinnilla käynnistyvä  new age -pala ”The Ice Queen” sekä levyn päättävä,  Marun ja Mikaelin keittiössä livenä äänitetty bluesahtava ”Movin’ Mind”.

Laulajana Carita Holmström on varsin taidokas, ylärekisterissä suorastaan  erinomainen. Jossakin toisessa yhteydessä moinen saisi minut nirvanaan. Nyt joudun kuitenkin tyytymään pelkkiin hyviin fiiliksiin. Tässä tylyssä maailmassa jo sekin on paljon.

Etäisestä suhteestani huolimatta olen säilyttänyt levyhyllyssä aikoinaan alennusmyynneistä plokkaamaani Caritan kaksi ensimmäistä albumia. Sen verran suuren taiteellisen arvon annan kiekoille, etten aio vastakaan luopua niistä. Olkoonkin, että etenkin japanilaiset keräilijät ovat jo pitkään maksaneet ”We Are What We Do”:sta vallan kunnioitettavia jenipinoja.

Ja kyllä ”My Diary of Songs” jää sekin taloon. Meillä kun käy iltaa istumassa ihan sivistyneitäkin ihmisiä…

Carita Holmström ”My Diary of Songs, Presence Records PRECD-021, 2010

Caritan levystä ym. Presence-julkaisuista löydät tietoa täältä www.presencerecords.fi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: