Retrokki löytöretkeilee: Lahden levymessut 6.2.2010

Pekan kanssa päätimme viime tingassa päräyttää Lahden levymessuille vinyylilaatikoita tonkimaan. Viidakkorumpu kun kertoi, että paikalla oli taas jokunen ruotsalaismyyjäkin harvinaisuuksia kaupittelemassa ja tavanomaisempaa tavaraa dumppaamassa.  Normaalisti pyrimme itsekin osallistumaan levymessuille myyjän roolissa, mutta tällä kertaa lähdimme liikenteeseen yksinomaan ostoaikeissa, maltillisesti euroja polttamaan…

Saapuessamme Lahteen puoli yhdentoista jälkeen messupaikalla oli jo täysi meno päällä. Myyjiä oli useampia kymmeniä, pääosin tuttuja tyyppejä jo vuosien ja vuosikymmenienkin takaa. Silmämääräisen pikaarvion perusteella vinyylin osuus oli vähintäänkin 80 % äänitteiden kokonaistarjonnasta. Ostavaa – tai muuten vain kiinnostunutta – porukkaa oli sitäkin varsin mukavasti. Hyvin näyttävät levymessut edelleenkin innostavan kaikenikäisiä musiikinystäviä.

Proge-Pekan sikaharvinaisia herkkuja...

Pikaisen silmäilykierroksen ja asiaan kuuluvien moikkausten jälkeen asemoiduimme tiukasti kahden pitkän, ruotsalaismyyjien hallitseman pöytäjonon ääreen löytöjä tekemään. Alussa olimme varsin valikoivia, mutta päästyämme ’5 LP:tä = 20 EUR’ -tarjoustavaran pariin, alkoi kummankin levypino karttua kummasti, suorastaan uhkaavasti. Hyviä kiekkoja kun oli tyrkyllä tosi paljon, vieläpä perin hyväkuntoisia sellaisia.

En tiedä Pekan parhaasta löydöstä, mutta itse olin vilpittömän iloinen vajaakuntoisesta Vildkaktus-yhtyeen esikoisalbumista ”Tidsmaskinen” vuodelta 1970. Perusteellisen vinyylin puhdistamisen ja kansien tarrajäämien ym. rumenteiden poistamisen jälkeen sain siitä upeasti soivan, myös ulkoiselta olemukseltaan siistin yksilön japanilaiselle ystävälleni ja vaihtokumppanilleni Hidekille. Eikä maksanut kuin 9 euroa, alkuperäinen juliste tosin puuttui. On muuten hieno ’varhaisprogekiekko’ – kannattaa ehdottomasti noukkia pois, jos eteen osuu.
Vaikka se suurin kuhina kävikin ruotsalaispöydissä, näytti kauppaa syntyvän kohtuullisesti myös kotimaan myyjille. Merkittävä osuus euroista tulee nykyisin venäläisiltä ostajilta, joita Lahdessakin oli useampia. Kaverit keräävät reilun läjän harvinaisempaa tavaraa ja aloittavat sen jälkeen hillittömän tinkimisen. Pitkällisten neuvottelujen ja kasvojenvääntämisen jälkeen se oikea hintakin yleensä löytyy. Ei muuta kuin spiraali-Vertigot muovikassiin ja  sileät 100 euron setelit tiskiin…

Levymessuilla tapaa myös mukavia tyttöjä...

Ihan mukavat levymessuthan nuo olivat. Ensi kerralla ollaan varmaan mukana myyntipöydän toiselta puolen kaupaa tekemässä. Etenkin, jos paikalle tulee taas noita svedukollegoja, joiden laatikoita pääsee penkomaan jo ennen messuovien aukeamista…
Kotimatkalla poikkesimme vielä Mäntsälän Hirvibasaari-kirppiksellä, josta kumpainenkin keräsi kohtuullisen pinon euron lättyjä. Sillä hinnalla kannattaa jo kokeilla sellaisiakin entuudestaan tuntemattomia kummallisuuksia, jotka olisivat jääneet Lahdessa ostamatta.
Seuraavat levymessut järjestetään muuten ensi lauantaina (13.02) Riihimäellä, josta meillekin on varattu yhteinen myyntipöytä. Tapahtuman kellonaika, osoite ym. perustiedot  löytyvät ’Levymessuja’-linkin takaa. Nähdään siellä!
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: