• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Thoby Loth ”Lägereldarnas Tid”, 2009

 

toby-lothTobias Tågin vuonna 2007 perustaman vaasalaisen yhtyeen ensimmäinen CD ja DVD. Bändi itse määrittelee musiikkinsa näin: Thoby Loth plays grand melodic rock with medieval influences and conveys sounds from the cold North to fierce melodies from the vibrant East. Yhtye: Peter Enroth (kitarat), Tobias Tåg (huilu ja kosketinsoittimet), Daniel Hjerppe (rummut ja perkussiot), Roger Bäck (basso). Biisit: Faundans – Rus – Näcken – Trilogi: Lägereldarnas Tid / Tre Månarnas Land / Trollbunden – Skogslåt – Spådom – Vid Vägens Slut

Keitsi kuuntelee:

Vuodenvaihteessa telkkarikanavia selatessani törmäsin sattumalta YLE FST5:n Thoby Loth -liveaktiin keskiaikaisen linnan raunioissa. Bändistä en tiennyt entuudestaan mitään, mutta kauko-ohjain teki oitis status quot. Vaikka ohjelma oli jo loppupuolella, ehdin helposti vakuuttua siitä, että moisesta folk-rock-heavy-proge-instrumentaalikummajaisesta on syytä ottaa parempaa selkoa.  Ei muuta kuin googlaamaan – lisätietoja onkimaan ja mahdollista arvion arvoista dokumentointia metsästämään. Löytyihän sitä, ihan audiovisuaalisuuteen asti…

Töllöstä saatuun mielikuvaan verrattuna CD ”Lägereldarnas tid” kuulosti sekä soundeiltaan että perusilmeeltään huomattavasti hevimmältä. Ensi alkuun tunsin kieltämättä lievää pettymystä, sillä olin odottanut kuulevani hieman kevyempää, ehkä jopa Gryphon-tyylistä meininkiä. Kymmenkunnan kuuntelukerran myötä ennakko-odotukset ja soiva todellisuus ovat kuitenkin löytäneet yhteisen sävelen. Thoby Loth on erinomaisen kyvykäs bändi ja ”Lägereldernas tid” loistosuoritus ryhmän esikoislevyksi.

Koukeroisen – niin rytmillistä, teemallista kuin nyanssitasonkin rönsyilyä rakastavan –  musisoinnin keskipisteenä on läpilahjakas Tobias Tåg monine huiluineen, pilleineen ja kosketinsoittimineen. Mitenkäs muutenkaan, sillä olihan levyn materiaali ajateltu alkujaan Tobiaksen sooloprojektiksi. Jatkossa uskallan kuitenkin toivoa isompaa solistista roolia myös kitaristi Peter Enrothilta.  Toistaiseksi hän tyytyy raskaan riffittelyn ohella lähinnä tuplaamaan huilumelodioita. ”Trollbundenin” lyhyehkö, vähäeleisyydessään puolinerokas ’avantgardesoolo’ kuitenkin kertoo, että Peteriltä löytyy kykyä ja tyylitajua hypätä huomattavasti suurempiinkin soiviin saappaisiin. Vähän samaan malliin kuin Martin Barre rockhuiluikoni Ian Andersonin kipparoimassa Jethro Tullissa.

Olisi kohtuutonta jättää rytmiryhmä Roger Bäck (basso) ja Daniel Hjerppe (rummut) ilman erillistä mainintaa, sillä molemmat ovat laatuluokan innovatiivisia pelimanneja. Eipä näin kiharaista kamaa heittävässä kvartetissa pelkällä perusbiitin ylläpitämisellä pärjäisikään.

”Lägereldarnas tid” on pitkälti temaattinen kokonaisuus, jonka keskeinen innoitus lähtee kansanmusiikista. Eikä vain suomalaisesta, suomenruotsalaisesta tai edes skandinaavisesta – mukana on viljalti vaikutteita myös kelttiläisestä, balkanilaisesta ja kartalla vieläkin kauemmas sijoittuvasta ’etnoilusta’. Eritoten ihastuin ”Näcken”-biisin hienoon johdanto-osaan, jonka melodia voisi olla ’tiedostamatonta lainaa’ vaikkapa Konsta Jylhältä tai 1970-luvun Kebnekajselta. Ja jos oikein visionääreiksi heittäydytään, ei ajatus Thoby Loathista 2000-luvun Piirpaukeena ole sekään aivan utopistinen…

Kuunneltuani aikani CD:tä, siirryin DVD:n ”Live from the Wooden Realms” pariin. Siis samaiseen livetaltiointiin, josta olin jo nähnyt pätkän telkkarissa. Mielenkiintoista oli seurata, miten pojat selviävät keikkatilanteessa CD:n kimuranteista biiseistä. Aika lailla suvereenisti, sanoisin.  Homma nimittäin toimii siinä missä studiossakin, tosin hieman kevyemmiltä soundeilla soitettuna. Vieläpä niin, ettei bändi ole joutunut tekemään merkittäviä sovituksellisia kompromisseja levymateriaalin lavaolosuhteisiin siirtämisessä.

Ehkä suurinta tyydytystä tuotti kuitenkin havainto, että lavalla kundit näyttävät nauttivan koko ajan tekemisistään. Nimenomaan bändinä, summana neljän kunnianhimoisen ja kyvykkään kaveruksen treenikämpällä perinpohjaisesti pohjustamasta yhteistyöstä.

Myös kuvaukseltaan, soundeiltaan ja välikevennyksiltään  ”Live from the Wooden Realms” on kaikin puolin asiallinen aikaansaannos, jonka tekemiseen ei ole edes jouduttu uhraamaan omaisuuksia.

Thoby Loth on erittäin lupaava bändi, jonka tulevaisuudesta olen kuitenkin huolissani. Noin omaehtoisella instrumentaalimusiikilla ei näillä lakeuksilla kultaa vuolla. Eikä yksikään luomisvimmainen nuori ihminen halua kantaa ikuisesti ’nälkätaitelijan’ epäkiitollista ja persaukista roolia. Ennakoivana  (ja ’humppabändiin’ hakeutumista jarruttavana) tukitoimenpiteenä julkeankin ehdottaa, että Retrokin lukijat äityvät ostamaan urakalla sekä ”Lägereldarnar tid”:ia että ”Live from the Wooden Realms”:ia.  Pakkohan niille jatkoa on saada!

Pekka kuuntelee:

Kannen ja kuvien perusteella määrittelin musiikin ”sankariheavyksi”… musiikillisen inspiraation aihepiiri on ehkä sama kuin mainitun tyylisuunnan edustajilla, mutta toisin kuin nuo usein falsetissa kirkuvat, musiikillaan runttaavat sekä asenteellaan ja asennoillaan uhoavat äijänköriläät, Thoby Loth luottaa instrumentaaliseen taitoon, melodioihin sekä tunnelmien ja mielikuvien luomiseen.

Musiikki seuraa kuvitteellista retkeä kuvitellun maan halki. Suoraviivaisin tulkinta vetää yhtäläisyyden Taruun sormusten herrasta ja muihin fantasiatarinoihin. Musiikki on täysin instrumentaalista, joten tarinan tarkempi sisältö jää kuuntelijan oman mielikuvituksen varaan.

Puolihajamieliset taustakuuntelut eivät mitenkään vakuuttaneet: osaavia soittajia, sähköistä kansanmusiikkia, huilu hallitseva melodiainstrumentti, läpisävelletty, ei improvisaatiota. Mukavaa, mutta ilman sen suurempia huippuja tai laaksoja.

Kunnes katsoin DVD:n, eli konsertin vanhan kirkon raunioilla Vaasassa! Tobias Tågin luomus (mm. konsepti, sävellykset) sai täysin uusia ulottuvuuksia! Soittajista kunnostautuvat Tåg itse (huilu, nokkahuilu ja koskettimet) sekä erityisesti rumpali Daniel Hjerppe. Ei ihme, että Tåg kertoo halunneensa Hjerppen ehdottomasti yhtyeeseen (Lägereldarnas Tidin piti alun perin olla Tågin soololevy). Taidokas, räjähtävä, dynaaminen – loistava rumpali! Myös basisti Bäck ja kitaristi Enroth pitävät puolensa, sitä improvisoitua kitarasooloa jäin kyllä kaipaamaan…

CD:llä ehkä liikaakin toisiaan muistuttavat, tasatahtiset sävellykset saavat konsertissa uutta dynamiikkaa. Varsinkin kaavan rikkova, erinomainen Spådom (löytyy myös CD:ltä) antaa viitteitä, että jatkossa Tågilta voi hyvinkin odottaa sävellyksellisesti vaikka mitä!

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

CD: Thoby Loth: Lägereldarnas tid (THLCD09) * DVD: Live from the Wooden Realms

Yhtyeen nettisivut: www.thobyloth.com, katso sivuilta yhtyeen seuraavat keikat. CD ja DVD löytyvät ostettaviksi ainakin täältä: www.jukeboxshop.net

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: