• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 40 muun seuraajan joukkoon

Kaamos live – after all these years!

Kuva: Mikko Uusi-Oukari

Retrokin pyynnöstä turkulaisen Viima-yhtyeen kitaristi Mikko Uusi-Oukari kävi katsastamassa, miltä samassa kaupungissa reilut kolme vuosikymmentä sitten progressiivisen rockin lipunkantajana huseerannut Kaamos kuulostaa tänään. 1977 ilmestyneen, yhtyeen ainokaiseksi jääneen pitkäsoiton ”Deeds and Talks” kauan kaivatun CD-uusintajulkaisun kunniaksi 29. tammikuuta järjestetyssä ’reunion’-konsertissa nelikkoa oli vahvistettu kourallisella apusoittajia.  Estradina toimi Turun taide- ja toimitalo Vimman sali, joka oli luonnollisesti loppuunmyyty. Näin konsertista kertoo Mikko:

Kaamos oli treenannut ohjelmistoaan melko tiiviisti ennen konserttia. Se kuului tarkassa yhteensoitossa. Bändiä avusti jousikvartetti (neljä ensimmäistä kappaletta), toinen kitaristi (Erik Valkama), lyömäsoittaja, kosketinsoittaja ja kaksi taustalaulajaa. Näistä jousisoittajat jäivät koko lailla kuulumattomiin. Avustajat täydensivät hyvin bändin sointia, mutta hyvin ryhmä olisi pärjännyt nelimiehisenäkin.

Yhtye avasi konsertin ”Deeds and Talks”:in aloituskappaleella ”Strife”. Johnny Gustafssonin lauluääni oli hyvin tallella, ja myös rummut soivat sekä tarkasti että tanakasti. Homma jatkui kappaleilla ”Barokki” ja ”Isabelle Dandelion”, joka käynnistyi Ilpo Murtojärven akustisella kitaraintrolla.  Sähkösoitinosastolla Ipen aiemmin käyttämät ruskea ja musta Strato olivat vaihtuneet punaiseen, ja soitossa kuultiin osin myös 70-lukua uudempia vaikutteita. Vahva ote ja pettämätön tyylitaju ovat edelleenkin Murtojärvellä suvereenisti hallussa. Ensimmäisen setin päätöskappaleeksi oli valittu ”When Shall We Know”.

 Pienen tauon jälkeen Kaamos jatkoi ’comebackiaan’ kappaleilla ”Delightful” ja ”Are You Turning”. Kosketinsoittaja Kyösti Laihilla oli edelleen soitinvalikoimassaan vanha kunnon mini-moog, jota hän myös käytti ahkerasti. Jakke Leivo oli vaihtanut 70-luvun keikoilta tutun Gibsonin Ripperin Fenderin jazzbassoon. Konsertin ’virallisena’ loppuhuipennuksena kuultiin lähes 10-minuuttinen versio ”Suit-Case”:sta, joka on myös ”Deeds and Talks” -albumin päätösbiisi. 

Turhaa on kuvitella, että kuulemastaan innostunut yleisö olisi päästänyt Kaamosta lavalta ilman ansaittua encorea. Koska bändi ei ollut ehtinyt treenata kunnolla ”Moment (Now)” :ta,  ilta päättyi jo aiemmin kuullun ”We Shall We Know”:n uusintaesitykseen.  Sen myötä yleisö poistui paikalta hyvin mielin, monella ”Deeds and Talks”:in CD-versio mukanaan.

Oli hienoa kuulla tätä mainiota 70-luvun suomiprogebändiä livenä. Toivottavasti jatkoa seuraa uuden levyn ja keikkojen muodossa.

Näin siis Uusi-Oukarin Mikko. Ja tiedoksi kaikille Retrokin lukijoille – Mikon oma bändi Viima on 2000-luvun varteenotettava vastaus Kaamokselle! Kahden albumin myötä kehuja on sadellut kaikkialta maailmasta.  Tulemme taatusti tekemään yhtyeestä juttua tuonnempana (kunhan pakkaset tästä hieman hellittävät…). Sitä ennen kannattaa käydä kylässä bändin kotisivuilla www.viima.org/index.html

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: