Vuonna 2002 Porissa perustetun kokoonpanon kolmas kiekko. Yhtye: Noora Tommila (vocals and guitars), Tero Fagerström (keyboards), Mikko Elo (baritone guitar), Lauri Hannus (bass), Daniel Finley (drums) | Discografia: Hiding Place (2004), Violent Calm (2006), Welcome to the Dawn of a New Time (2009)
Keitsi kuuntelee:
Tunnustettakoon heti kättelyssä, etten ollut järin innostunut saadessani tämän Lowlife Rock’n’Roll Philosophers -CD:n käsiini. Bändistä en tiennyt tuon taivaallista, kansitaide ei säväyttänyt ja eipä tuo CD-formaattikaan oikein jaksanut inspiroida tällaista ’vinyl rules forever’ -friikkiä.
Tunnustettakoon saman tien myös se, ettei yhdelläkään noista kolmesta epäedullisen ennakkoasetelman synnyttäneestä tekijästä ole minkään sortin reaaliarvoa bändin tuotoksia arvioitaessa.
Pari ensimmäistä kuuntelukertaa CD pyöri työnteon taustaviihdykkeenä. Aluksi käteen ei jäänyt juuri mitään. Ainekset kirjoittamisen ja julkaisemisen arvoiselle levyarviolle tuntuivat vähäisiltä.
Annas olla. Eipä aikaakaan, kun jo huomasin höristäväni korvia tiettyjen biisien kohdalla. Niissä oli selvästi jujua: tunnelmallisia ja soitannollisia / sovituksellisia ratkaisuja ja yksityiskohtia, jotka haistattavat pitkät mainstreamille ja trendikkyydelle.
Sama suuntaus on vahvistunut jatkokuuntelujen myötä. Samalla olen tullut huomanneeksi myös sen, etteivät ne koviten kolahtavat biisit ole joka kuuntelukerralla suinkaan samat. Kauniilla pianointrolla alkava ja jännällä psykedelisellä välikkeellä ryyditetty ”Sunflower Forest” kohoaa kuitenkin kerta kerralta oman Top 5 -listani kärkipäähän.
Tyylillisesti Lowlife Rock’n’Roll Philosophers on hankalasti luokiteltava tapaus. 70-luvun proge, 80-luvun post-punk, 90-luvun indie rock ja neo-psykedelia elävät kaikki bändin musiikissa. Ainakin kosketinsoittaja Tero Fagerström on diggaillut myös jatsia ja uudempaa konserttimusiikkia.
Ryhmän selkeä keskipiste on kuitenkin Noora Tommila, jonka tyttömäisessä äänessä kuuluu sekä kauneus että vimma. Toisaalta isompina kerta-annoksina nautittuna Nooran kokonaisuutta vahvasti dominoiva laulanta alkaa jo rasittaa korvaa.
Asiattoman asenteellisia ennakko-odotuksiani huomattavasti parempi ”Welcome to the Dawn of a New Time” on kunnianhimoinen ja kuvia kumartelematon aikaansaannos. Muutaman turhalta tuntuvan / totetukseltaan raakileeksi jääneen biisin olisin ehkä jättänyt pois. Ja tunnustaa täytyy, etten vieläkään jaksa innostua tuosta karua symboliikkaa tarjoilevasta kansitaiteesta…
Pekka kuuntelee:
Kuten Keitsillä, myös allekirjoittaneella kiekko pyöri muiden puuhien taustalla useampaankin otteeseen: kosketinvetoista, tasaista äänimattoa ilman sen suurempia koukkuja. Rehellisesti: jos en olisi ottanut tehtäväkseni levyn arviointia, tarkempi kuuntelu olisi jäänyt sikseen.
Eräänä iltana päätin kuitenkin ottaa selvää, mistä puusta Lowlife Rock’nRoll Philosophers oikein on veistetty, olihan soittajilla yhteyksiä Kuusumun Profeettaan ja Eleanoora Rosenholmiin – varsinkin ensin mainittu on joskus yllättänyt omalla kieron persoonallisella tavallaan.
No, Noora Tommilan laulu on tietysti se ensimmäinen koukku. Biisistä ja biisin tyylistä riippuen mieleen tulevat – sekä Nooran lauluäänestä, että yhtyeen soinnista – the Motels -yhtyeen Martha Davis, Kate Bush, Debbie Harry, jopa Patti Smith. Jo nämä nimet kertovat, mihin yhtyeen sijoitan: 70- ja 80-lukujen vaihde, uuden aallon jälkimainingit. Ehkä jopa ruotsalaiset Tant Strul ja Pink Champagne?
Muutamassa kohdin melodian vaativuus ja Nooran laulutaito eivät oikein kohtaa (”Lee”-biisin korkeat äänet), sen sijaan levyn päättävä ”Wolves of the Night” on aivan erinomainen (myös kokonaisuutena)! Kyseessä voisi olla täysin eri laulaja – tai että biisit olisi äänitetty kahdessa kaukana toisistaan olevassa kohdassa laulajan kehityskaarella.
Mietin pitkään, miksi levy ei lupaavista lähtökohdistaan huolimatta sytytä tämänkään enempää. Napakammat / lyhyemmät biisit, lämpimämpi äänimaailma, räväkämpi kansi, siinä se. Lisäisin vielä yhden soundia personoivan ja melodisia koukkuja suoltavan instrumentin (nyt soundia värittää Sandra Mahlamäen viulu, mutta tosiaankin vain värittää). Entäs jos Dungen-yhtyeen Roine Stolt kitaroineen toisi potkua, positiivisuutta ja pirteyttä?
Vinyylin nimeen vannovana – lämmin, läsnäoleva soundi, ajallisesti rajoittava formaatti, mahdollisuudet näyttävään kansitaiteeseen – sanoisin, että mustalle pyörivälle lätylle prässättynä tämäkin levy nousisi aivan eri luokkaan, sillä peruslähtökohdat ovat kunnossa.
-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-
Lowlife Rock’n’Roll Philosophers ”Welcome to the Dawn of a New Time”, Solmu Records / Olo-levyt OLOCD-002, CD
Lisätietoa bändistä ja sen levy(i)stä voit lukea osoitteessa www.lowlifemusic.net/. Myös ääninäytteitä aiheesta on tyrkyllä. Tietoa ja tilaamismahdollisuuden tarjoaa myös http://solmu.info/shop/
Filed under: Musiikki | Tagged: post punk, proge, psychedelia, uusi aalto |
Retrokkiblog 
Vastaa