• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Lowlife Rock’n’Roll Philosophers ”Welcome to the Dawn of a New Time”, 2009

 

lowlifeVuonna 2002 Porissa perustetun kokoonpanon kolmas kiekko. Yhtye: Noora Tommila (vocals and guitars), Tero Fagerström (keyboards), Mikko Elo (baritone guitar), Lauri Hannus (bass), Daniel Finley (drums) | Discografia: Hiding Place (2004), Violent Calm (2006), Welcome to the Dawn of a New Time (2009)

Keitsi kuuntelee:

Tunnustettakoon heti kättelyssä, etten ollut järin innostunut saadessani tämän Lowlife Rock’n’Roll Philosophers -CD:n käsiini. Bändistä en tiennyt tuon taivaallista, kansitaide ei säväyttänyt ja eipä tuo CD-formaattikaan oikein jaksanut inspiroida tällaista ’vinyl rules forever’ -friikkiä.

Tunnustettakoon saman tien myös se, ettei yhdelläkään noista kolmesta epäedullisen ennakkoasetelman synnyttäneestä tekijästä ole minkään sortin reaaliarvoa bändin tuotoksia arvioitaessa.

Pari ensimmäistä kuuntelukertaa CD pyöri työnteon taustaviihdykkeenä.  Aluksi käteen ei jäänyt juuri mitään. Ainekset kirjoittamisen ja julkaisemisen arvoiselle levyarviolle tuntuivat vähäisiltä.

Annas olla. Eipä aikaakaan, kun jo huomasin höristäväni korvia tiettyjen biisien kohdalla. Niissä oli selvästi jujua: tunnelmallisia ja soitannollisia / sovituksellisia ratkaisuja ja yksityiskohtia, jotka haistattavat pitkät mainstreamille ja trendikkyydelle.

Sama suuntaus on vahvistunut jatkokuuntelujen myötä. Samalla olen tullut huomanneeksi myös sen, etteivät ne koviten kolahtavat biisit ole joka kuuntelukerralla suinkaan samat.  Kauniilla pianointrolla alkava ja jännällä psykedelisellä välikkeellä ryyditetty  ”Sunflower Forest” kohoaa kuitenkin kerta kerralta oman Top 5 -listani kärkipäähän.

Tyylillisesti Lowlife Rock’n’Roll Philosophers on hankalasti luokiteltava tapaus. 70-luvun proge, 80-luvun post-punk, 90-luvun indie rock ja  neo-psykedelia elävät kaikki bändin musiikissa. Ainakin kosketinsoittaja Tero Fagerström on diggaillut myös jatsia ja uudempaa konserttimusiikkia.

Ryhmän selkeä keskipiste on kuitenkin Noora Tommila, jonka tyttömäisessä äänessä kuuluu sekä kauneus että vimma. Toisaalta isompina kerta-annoksina nautittuna Nooran kokonaisuutta vahvasti dominoiva laulanta alkaa jo rasittaa korvaa.

Asiattoman asenteellisia ennakko-odotuksiani huomattavasti parempi ”Welcome to the Dawn of a New Time” on  kunnianhimoinen ja kuvia kumartelematon aikaansaannos. Muutaman turhalta tuntuvan /  totetukseltaan raakileeksi jääneen biisin olisin ehkä jättänyt pois. Ja tunnustaa täytyy, etten vieläkään jaksa innostua tuosta karua symboliikkaa tarjoilevasta kansitaiteesta…

Pekka kuuntelee:

Kuten Keitsillä, myös allekirjoittaneella kiekko pyöri muiden puuhien taustalla useampaankin otteeseen: kosketinvetoista, tasaista äänimattoa ilman sen suurempia koukkuja. Rehellisesti: jos en olisi ottanut tehtäväkseni levyn arviointia, tarkempi kuuntelu olisi jäänyt sikseen.

Eräänä iltana päätin kuitenkin ottaa selvää, mistä puusta Lowlife Rock’nRoll Philosophers oikein on veistetty, olihan soittajilla yhteyksiä Kuusumun Profeettaan ja Eleanoora Rosenholmiin – varsinkin ensin mainittu on joskus yllättänyt omalla kieron persoonallisella tavallaan.

No, Noora Tommilan laulu on tietysti se ensimmäinen koukku. Biisistä ja biisin tyylistä riippuen mieleen tulevat – sekä Nooran lauluäänestä, että yhtyeen soinnista – the Motels -yhtyeen Martha Davis, Kate Bush, Debbie Harry, jopa Patti Smith. Jo nämä nimet kertovat, mihin yhtyeen sijoitan: 70- ja 80-lukujen vaihde, uuden aallon jälkimainingit. Ehkä jopa ruotsalaiset Tant Strul ja Pink Champagne?

Muutamassa kohdin melodian vaativuus ja Nooran laulutaito eivät oikein kohtaa (”Lee”-biisin korkeat äänet), sen sijaan levyn päättävä ”Wolves of the Night” on aivan erinomainen (myös kokonaisuutena)! Kyseessä voisi olla täysin eri laulaja – tai että biisit olisi äänitetty kahdessa kaukana toisistaan olevassa kohdassa laulajan kehityskaarella.

Mietin pitkään, miksi levy ei lupaavista lähtökohdistaan huolimatta sytytä tämänkään enempää. Napakammat / lyhyemmät biisit, lämpimämpi äänimaailma, räväkämpi kansi, siinä se. Lisäisin vielä yhden soundia personoivan ja melodisia koukkuja suoltavan instrumentin (nyt soundia värittää Sandra Mahlamäen viulu, mutta tosiaankin vain värittää). Entäs jos Dungen-yhtyeen Roine Stolt kitaroineen toisi potkua, positiivisuutta ja pirteyttä?

Vinyylin nimeen vannovana  – lämmin, läsnäoleva soundi, ajallisesti rajoittava formaatti, mahdollisuudet näyttävään kansitaiteeseen – sanoisin, että mustalle pyörivälle lätylle prässättynä tämäkin levy nousisi aivan eri luokkaan, sillä peruslähtökohdat ovat kunnossa.

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

Lowlife Rock’n’Roll Philosophers ”Welcome to the Dawn of a New Time”, Solmu Records / Olo-levyt OLOCD-002, CD

Lisätietoa bändistä ja sen levy(i)stä voit lukea osoitteessa www.lowlifemusic.net/. Myös ääninäytteitä aiheesta on tyrkyllä. Tietoa ja tilaamismahdollisuuden tarjoaa myös http://solmu.info/shop/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: