• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Vinyylin valmistaminen on taitolaji

Viime aikoina vastaan on tullut 60-luvun alun RCA Victor -kiekkoja. Osa on ollut aika naarmuisen näköisiä – olen vähän empien ottanut ne käsittelyyn: tuleekohan näistä kalua? Vesipesun ja kuivauksen jälkeenkin kiekot ovat olleet naarmuisia – siis pintanaarmuisia, aiheuttajana todennäköisesti hankautuminen karkeasta pahvista valmistetun kannen sisäpintaan (monet levyt ovat olleet vailla paperista sisäpussia). Pitkät naarmut ovat varmaankin tulleet neulan lipeämisestä levyn alusta suoraan keskustaan: huolimattomuutta, väärä neulapaino tai sivuttaisvedon poisto, albumiautomaatti?

No, pitäähän kiekko kuunnella, kun se on kerran pesty ja näyttää mielenkiintoiselta. Istu ja pala! Kaiuttimista tulviva ääni on lähes napsumaton ja raksumaton, melkein kahisematon ja rahisematon – tietysti äänessä kuuluvat vinyylille – tai oikeastaan analogialle – ominaiset lämpö, syvyys, nyanssit. Mitäs vuonna 1963 julkaistun levyn kannessa lukeekaan (Don Gibson: I Wrote a Song, RCA Victor LSP-2702)?

”This is Dynagroove”
”Dynagroove records are the product of RCA Victor’s newly developed system of recording which provides a spectacular improvement in the sound quality.
CHARACTERISTICS:
1. Brilliance and clarity – the original sound in startling definition
2. Realistic presence – sound projected in “photographic” perspective
3. Full-bodied tone – even when you listen at low level
4. Surface noise virtually eliminated!
5. Inner-groove distortion virtually eliminated!

To solve these old and obstinate problems in disc recording, highly ingenious computers – “electronic brains” – have been introduced to audio for the first time. These remarkable new electronic devices and processes grew out of an intense research program which produced notable advances in virtually every stop of the recording science.

The final test of any record is in the listening – compare the sound of Dynagroove recordings!”
——-
Mikä on kirjoitukseni pointti?

Älä pelkää naarmuisen näköistä vinyyliä. Pese huolella (lue vaikka Keitsin kirjoittamat perinpohjaiset ohjeet tästä blogista), korjaa tarvittaessa (tästä myöhemmin lisää). Kuuntele, ja ihastu (vaikka et musiikkiin, niin ainakin ääneen) – kyllä sitä ehjää uraa alaspäin riittää, vaikka pinta resuiselta näyttääkin.

Pekka

PS. Sittemmin 60-70-lukujen taitteessa RCA toi markkinoille sen “vetelän” kiekon – albumin, jonka pystyi taittamaan lähes kahtia ja joka heilutettaessa päästi humisevan äänen, ihan kuin iso ohut peltilevy. Ja kuten vinyylin tuoteselosteessa sanotaan, vastaan on harvemmin tullut kieroa Dynaflex-levyä… vetelyyden ansiosta vinyyli lepää tasaisena lättynä levylautasen päällä.
——-
”Dynaflex is the RCA trademark for a new development in record manufacturing that provides a smoother, quieter surface and improved ability to reproduce musical sound. This lightweight record also virtually eliminates warpage and turntable slippage.”

Yksi vastaus

  1. No Pekka. Jos naarmuiset Dynagroovet soivat kerran upeasti (mikä todeksi todistettakoon), samaa tuskin voi sanoa Dynaflexeistä. Eteen kun on tullut useampiakin silmämääräisesti ihan kelpo yksilöitä, jotka ovat kuitenkin soundanneet suorastaan surkeasti. Siinä sitä Jefferson Airplanen ystävä tuntee itsensä pahan kerran petetyksi! Keitsi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: