Keitsi kuuntelee: Kurki ”Kurki”, 2008

Meikäläiseltä kului peräti puolitoista vuotta ennen kuin tuli tutustuttua salaperäisen Kurki-yhtyeen samannimiseen esikoisalbumiin. Joillakin levymessuilla silmä oli tarttunut tyylikkääseen kanteen. Progeksi myyjä sitä mainosti, muttei osannut kertoa asiasta sen enempää. Edullisesta hinnasta huolimatta kiekko jäi kuitenkin tuolloin hankkimatta. Messuilla kun tuota kiinnostavaa tarjontaa riittää…

Myöskään netistä löytämäni muutamat levyarviot eivät hirveästi innostaneet. Lupauksia herättäväksi debyytiksi kiekkoa kehuttiin, mutta isommat innostuksen purkaukset jäivät koko lailla minimiin. Se minulle kuitenkin selvisi, että ”Kurki”-vinyylin tsekkaaminen on pakkojuttu ihan jo periaatteellisella tasolla.

Minään kuolemattomana mestariteoksena en itsekään levyä pidä. Ehdottomasti noteeraamisen arvoinen lisä suomiprogen laihahkoon diskografiaan se kuitenkin on. Kurjen esikoisessa kun on paljon hyvää.

Ensimmäiset plussat annan siitä, ettei bändi kuulosta keneltäkään muulta. Vaikutteita ja yhtäläisyyksiä toki löytyy, ei kuitenkaan häiritsevässä määrin. Kurki on onnistunut rakentamaan musiikistaan toimivan symbioosin, jossa raskassointisen hypnoottinen spacerock, maalaileva sinfoninen proge ja lauluosuuksia hallitseva folkrockmaisuus sopivat mainiosti raaka-aineiksi kimppakeitokseen, joka nostattaa nupissani vahvoja assosiaatoita 70-luvun krautrockiin.

Yhtyeessä ei ole ensimmäistäkään oman soittimensa virtuoosia, ainakaan kundit eivät välitä moisella pullistella. Hienoja yksityiskohtia ja oivalluksia sitä vastoin kuullaan joka jannulta. ”Kurki” onkin bändilevy, jonka materiaali on uskoakseni hierottu lopulliseen asuun yhdessä, kunkin soittajan luovaa kykyä ruokkien ja arvostaen.

Tyttövokalisti Kaiti Kinkin lauluosuudet vetoavat minuun suuresti. Niissä on sekä soinnikkuutta että sopivasti särmää. Lisäksi Kaitilla on pirun hyvä ääni, joka kuitenkin on miksattu turhan syvälle sointimassaan. Se ja tuotannon / äänityksen ’hähmäisyys’ ovatkin mielestäni levyn suurimmat heikkoudet.

Tyylillisesti ja soundillisesti levyn biisit eivät eroa hirveästi toisistaan. Eikä ole välttämättä tarviskaan, sillä kokonaisvaltaisena kuunteluelämyksenä homma toimii varsin hyvin näinkin – kiitettävän persoonallisena Kurki-jatkumona.

Jossakin nettiarviossa kiekkoa kritisoitiin naiiveista lyriikoista. Minua moinen ’itsensäverbaalipaljastaminen’ ei häiritse pätkääkään. Elämisen ja olemisen tuskasta kummunneet mieli- ja kielikuvat istuvat mainiosti kokonaisuuteen. Ja toimivat upeasti Kaitin laulamina.

Kyllä kai homman nimi on niin, että sanoitukset on koettava osana musiikillista kokonaisuutta. Maailma on väärällään hienoja ’ralleja’, joiden sanallinen anti menettää merkittävästi hohtoaan paperille pantuna. Ei tarvitse kuin tehdä lyhyt ekskursio Juice Leskisen mittavaan tuotantoon…

 Eipä silti, ihan sujuvilta ja sisällökkäiltä Kurjen lyriikat maistuvat myös sanaliitteen pikkuprinttinä.

Kokonaisuutena ”Kurki” on varsin hyvä kiekko, joka herättää suuria lupauksia tulevasta. Itse rahtaisinkin bändin pikimmiten krautrockvelho Dieter Dirksin legendaarisille studioille tuonne Kölnin kupeeseen. Siellä voisi tapahtua yhden sortin ihmeitä. Fyrkkapuolen lisäksi asiassa on kuitenkin myös toinen iso mutta – minulla kun ei ole harmainta aavistustakaan, josko Kurki-bändiä on enää edes olemassa… Kommenttia kiitos!

Kurki ”Kurki” Olo Levyt / Solmu Records OLOLP-001

on julkaistu ainoastaan vinyyliformaatissa. Levyn mukana ostaja saa kuitenkin koodin, jolla voi myös ladata kiekon veloituksetta netistä. Myös pelkkä lataaminen onnistuu sekin 8 euron korvausta vastaan.

Vinyylin voit tilata suoraan Solmu Recordsin nettishopista http://solmu.info/records/kauppa.htm. Osoitteessa http://www.myspace.com/kurki7 löytyy näytteitä levyn soivasta annista. Luonnollisesti kiekko on myynnissä myös osoitteessa www.primecuts.fi

Advertisement