• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 38 muun seuraajan joukkoon

Entäs ne muut lehdet?

Record Collector – hmmm. Tartun jokaiseen numeroon innolla, luen vakiokohteet (keräilijöiden esittelyt ovat mainioita!), mutta yllättävän nopeasti ote herpaantuu, riippuu tietysti käsiteltävistä aiheista. Levy-yhtiökohtaiset albumispektaakkelit (Harvest, Polydor ym.) ovat yleensä loistavia, vaikka kirjoittajan mielipiteistä ja pisteytyksistä voi aina olla montaa mieltä. Tätä kautta pystyy aistimaan myös musiikkia, jota ei syystä tai toisesta ole päässyt omakohtaisesti kuulostelemaan tai johon ei ole edes kiinnostusta. Erinomainen lehti kuitenkin.

Kiintymys Mojoon on höllentynyt – olisiko sisältö tavanomaistunut, vai oma maku kaventunut? Kaikkea kun ei ehdi eikä tässä iässä enää viitsikään lukea. Vähän tuntuu, että tekijöillä on fokus hukassa.

Shindig on aihepiiriltään huippukiinnostava, jutut perinpohjaisia! Sekä ulkoasun että tekstin lievä amatöörimäisuus häiritsee. Pidin muuten lehden aikaisemmasta logosta enemmän. Wax Poetics – Erosen Pekan aikoinaan suosittelema lehti oli joskus lukukokemuksena aivan huippu! Piiitkiä haastatteluja kulttihahmoista, myös tuottajista ja muista taustamiehistä. Kirjoittajien nippelitietämys hengästyttää. Kirjoittajat myös pistävät persoonansa likoon omakohtaisilla muisteluilla ja kokemuksillaan.

Pastea en ole aikaan lukenut, mutta nettisaitin perusteella linja on säilynyt. The Big Takeover muistaa säännöllisesti sähköpostilla, aika ei vaan riitä lehden lukemiseen eikä kiinnostus tilaamiseen. Ugly Things on aina pakko kahlata lävitse – todellakin k-a-h-l-a-t-a – tekstiä ja faktaa on julmetusti. Harp meni sitten nurin (jenkkiläinen asianajotoimisto lähetti kirjeen, jossa kehotti tilaajia perimään saataviaan – en viitsinyt, kun kyseessä oli parikymmentä taalaa, mutta joku toinen suomalainen oli velkojalistan mukaan sen tehnyt!). Relix on näköjään vielä voimissaan, jossain vaiheessa kotiin tuli myös Elmore, amerikkalaisen perusmusiikin äänenkannattaja.

Lukemista siis riittää, jos halua, aikaa ja rahaa riittää. Artistikohtaisia lehtiähän ilmestyy lisäksi lukemattomia.

Suositelkaapa uusia lukukokemuksia!

Pekka

PS. Ai miksi listalla ei ole ainuttakaan suomalaista lehteä? Öh… ai niin, Blues News!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: