Duon alkupään folk-painotteinen tuotanto on hyvin dokumentoitu monilla kokoelmilla, vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt Vanguard-kauden loppu ja sen jälkeiset MGM- ja Columbia-kiekot. Tämä ”Nashville” ilmestyi 1968, se jäi duon viimeiseksi Vanguard-kiekoksi – joidenkin lähteiden mukaan ”Nashville” tehtiin vasta MGM:lle siirtymisen jälkeen täyttämään Vanguard-kauden sopimus.
Albumin nimi kannattaa käsittää viitteellisenä: puhdasta countrya tällä levyllä ei kuulla, toki countryvaikutteita, rockilla ryyditettynä.Useat kappaleet keinuvat upeasti steelkitaran, banjon ja viulun vauhdittamina, soittajinaon sellaisia vaikuttavia persoonallisuuksia ja instrumenttiensa taitajia kuten Jerry Reed, Pete Drake, Fred Carter, Buddy Spicher, Norbert Putnam… erityinen kiitos menee kitaristi David Realle, joka on osallistunut myös sävellystyöhön.
Henkilökohtaisesti pidän tästä levystä enemmän kuin duon muutamasta ensimmäisestä, aika traditionaalispohjaisesta folk-albumista – Nashvillessa on enemmän selkärankaa, sähkökitaraa, aikalaisuutta… sitä oikeaa country-rockia. Jotkut biisit pykivät, kuten esimerkiksi aloittaja ”The Mighty Quinn” (juu, on se se), klassikko sen sijaan on ”Farewell To The North” – kaihoisa, keinuva, käännöksissään räväkkä, omissa mielikuvissani yhtä kanadalainen kuin Esa Pulliaisen kitara on suomalainen. Aikaa pyritään seuraamaan ”Wheels On Fire” -coverilla.
Tarinankertojana Ian Tyson on mielestäni häpeällisen aliarvostettu. Miehen myöhempien aikojen soololevyt kartoittavat ja elävöittävät koskettavasti elämää preerioilla. Tämänkin kiekon kappaleet herättävät samoja mielikuvia avoimista, tuulen lakaisemista lännen lakeuksista ja värikkäistä, traagisistakin lokareista. Nashville julkaistiin USA:n lisäksi myös Euroopassa. Saatavilla CD:nä.
Vinyylipainoksia:
Vanguard VSD 79284
Ian Tysonin kotisivut, linkin kautta mahdollisuus ostaa soololevyjä:
www.iantyson.com/
Ian Tysonin ”Someday Soon” Judy Collinsin esittämänä – Collinshan teki biisistä tunnetun. Juontajana Graham Nash (hellyttävä takatukka!), vierailijana Stephen Stills, Collinsin vanha poikakaveri (”Suite: Judy Blue Eyes”).
http://www.youtube.com/watch?v=gQ7rrszpJlI
Filed under: Musiikki | Tagged: country, country rock, folk |
Jätä kommentti