• Then there was one

    Tätä blogia päivittää säännöllisen epäsäännöllisesti Pekka Koskivaara – mm. Musa-, Folk&Country- ja Back Beat-taustainen musiikin ja vinyylin suurkuluttaja ja keräilijä.

    Retrokista löydät myös Keijo ”Keitsi” Lindgrenin muutaman vuoden takaisia kirjoituksia.

  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

    acid folk acid rock ambient americana aor beat blues blues rock britti-rock classic rock country country rock etno fantasia folk folkpop folkproge folk rock funk fuusio garage hammond hard rock hippie improvisaatio indie indierock instrumentaali iskelmä italoproge jazz jazzlaulelma jazzrock kansanmusiikki keräily kitara laulelma mod sixties new wave pop post punk power-pop power-rock powerpop prog proge progressiivinen folk Progressive rock protesti psychedelia rautalanka rhythm&blues rock rock'n'roll rockabilly Ruotsi-rock singer-songwriter sixties rock soul southern rock space rock sunshine-pop suomi suomi-blues suomi-folk suomi-pop suomi-rock suomiproge sweden beat underground urku-jazz uusi aalto viihde vinyyli west coast
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-päivityksistä.

  • Blogin tilastot

    • 149 710 hits

Pekka kuuntelee: Ian & Sylvia, ”Nashville”, 1968

ian2Ian Tyson tunnetaan yleensä kahdesta historiaan jääneestä kappaleesta, ”Four Strong Winds” ja ”Someday Soon” – molemmat jo standardeiksi muodostuneita. Tyson on kuitenkin ehtinyt vuosikymmenten aikana tuottaa näiden klassikoiden lisäksi mittavan määrän muuta musiikkia, ensin duona vaimonsa Sylvia Frickerin kanssa, myöhemmin omissa nimissään.

Duon alkupään folk-painotteinen tuotanto on hyvin dokumentoitu monilla kokoelmilla, vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt Vanguard-kauden loppu ja sen jälkeiset MGM- ja Columbia-kiekot. Tämä ”Nashville” ilmestyi 1968, se jäi duon viimeiseksi Vanguard-kiekoksi – joidenkin lähteiden mukaan ”Nashville” tehtiin vasta MGM:lle siirtymisen jälkeen täyttämään Vanguard-kauden sopimus.

Albumin nimi kannattaa käsittää viitteellisenä: puhdasta countrya tällä levyllä ei kuulla, toki countryvaikutteita, rockilla ryyditettynä.Useat kappaleet keinuvat upeasti steelkitaran, banjon ja viulun vauhdittamina, soittajinaon sellaisia vaikuttavia persoonallisuuksia ja instrumenttiensa taitajia kuten Jerry Reed, Pete Drake, Fred Carter, Buddy Spicher, Norbert Putnam… erityinen kiitos menee kitaristi David Realle, joka on osallistunut myös sävellystyöhön.

Henkilökohtaisesti pidän tästä levystä enemmän kuin duon muutamasta ensimmäisestä, aika traditionaalispohjaisesta folk-albumista – Nashvillessa on enemmän selkärankaa, sähkökitaraa, aikalaisuutta… sitä oikeaa country-rockia. Jotkut biisit pykivät, kuten esimerkiksi aloittaja ”The Mighty Quinn” (juu, on se se), klassikko sen sijaan on ”Farewell To The North” – kaihoisa, keinuva, käännöksissään räväkkä, omissa mielikuvissani yhtä kanadalainen kuin Esa Pulliaisen kitara on suomalainen. Aikaa pyritään seuraamaan ”Wheels On Fire” -coverilla.

Tarinankertojana Ian Tyson on mielestäni häpeällisen aliarvostettu. Miehen myöhempien aikojen soololevyt kartoittavat ja elävöittävät koskettavasti elämää preerioilla. Tämänkin kiekon kappaleet herättävät samoja mielikuvia avoimista, tuulen lakaisemista lännen lakeuksista ja värikkäistä, traagisistakin lokareista. Nashville julkaistiin USA:n lisäksi myös Euroopassa. Saatavilla CD:nä.

Vinyylipainoksia:
Vanguard VSD 79284

Ian Tysonin kotisivut, linkin kautta mahdollisuus ostaa soololevyjä:
www.iantyson.com/

Ian Tysonin ”Someday Soon” Judy Collinsin esittämänä – Collinshan teki biisistä tunnetun. Juontajana Graham Nash (hellyttävä takatukka!), vierailijana Stephen Stills, Collinsin vanha poikakaveri (”Suite: Judy Blue Eyes”).
http://www.youtube.com/watch?v=gQ7rrszpJlI

Jätä kommentti