• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka kuuntelee: Ian & Sylvia, ”Nashville”, 1968

ian2Ian Tyson tunnetaan yleensä kahdesta historiaan jääneestä kappaleesta, ”Four Strong Winds” ja ”Someday Soon” – molemmat jo standardeiksi muodostuneita. Tyson on kuitenkin ehtinyt vuosikymmenten aikana tuottaa näiden klassikoiden lisäksi mittavan määrän muuta musiikkia, ensin duona vaimonsa Sylvia Frickerin kanssa, myöhemmin omissa nimissään.

Duon alkupään folk-painotteinen tuotanto on hyvin dokumentoitu monilla kokoelmilla, vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt Vanguard-kauden loppu ja sen jälkeiset MGM- ja Columbia-kiekot. Tämä ”Nashville” ilmestyi 1968, se jäi duon viimeiseksi Vanguard-kiekoksi – joidenkin lähteiden mukaan ”Nashville” tehtiin vasta MGM:lle siirtymisen jälkeen täyttämään Vanguard-kauden sopimus.

Albumin nimi kannattaa käsittää viitteellisenä: puhdasta countrya tällä levyllä ei kuulla, toki countryvaikutteita, rockilla ryyditettynä.Useat kappaleet keinuvat upeasti steelkitaran, banjon ja viulun vauhdittamina, soittajinaon sellaisia vaikuttavia persoonallisuuksia ja instrumenttiensa taitajia kuten Jerry Reed, Pete Drake, Fred Carter, Buddy Spicher, Norbert Putnam… erityinen kiitos menee kitaristi David Realle, joka on osallistunut myös sävellystyöhön.

Henkilökohtaisesti pidän tästä levystä enemmän kuin duon muutamasta ensimmäisestä, aika traditionaalispohjaisesta folk-albumista – Nashvillessa on enemmän selkärankaa, sähkökitaraa, aikalaisuutta… sitä oikeaa country-rockia. Jotkut biisit pykivät, kuten esimerkiksi aloittaja ”The Mighty Quinn” (juu, on se se), klassikko sen sijaan on ”Farewell To The North” – kaihoisa, keinuva, käännöksissään räväkkä, omissa mielikuvissani yhtä kanadalainen kuin Esa Pulliaisen kitara on suomalainen. Aikaa pyritään seuraamaan ”Wheels On Fire” -coverilla.

Tarinankertojana Ian Tyson on mielestäni häpeällisen aliarvostettu. Miehen myöhempien aikojen soololevyt kartoittavat ja elävöittävät koskettavasti elämää preerioilla. Tämänkin kiekon kappaleet herättävät samoja mielikuvia avoimista, tuulen lakaisemista lännen lakeuksista ja värikkäistä, traagisistakin lokareista. Nashville julkaistiin USA:n lisäksi myös Euroopassa. Saatavilla CD:nä.

Vinyylipainoksia:
Vanguard VSD 79284

Ian Tysonin kotisivut, linkin kautta mahdollisuus ostaa soololevyjä:
www.iantyson.com/

Ian Tysonin ”Someday Soon” Judy Collinsin esittämänä – Collinshan teki biisistä tunnetun. Juontajana Graham Nash (hellyttävä takatukka!), vierailijana Stephen Stills, Collinsin vanha poikakaveri (”Suite: Judy Blue Eyes”).
http://www.youtube.com/watch?v=gQ7rrszpJlI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: