• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 35 muun seuraajan joukkoon

Pekka kuuntelee: Gene Clark, “Roadmaster”, 1973

clarkHerkkä. Huippulahjakas. Traaginen. Gene Clarkia (1944 – 1991), hänen musiikkiaan ja kohtaloaan on kuvailtu monin tavoin sekä artikkeleissa että kirjoissa (parin vuoden takainen, John Einarsonin kirjoittama Mr. Tambourine Man lienee definitiivinen). Folk-laulajana uransa aloittanut Clark ei ollut huipputuottelias, mutta ehti kesken jääneen uransa aikana säveltää ison liudan upean jylhiä biisejä. Miehen mieli oli kuitenkin alati altis maallisille houkutuksille, seurauksena lyhyeksi jääneitä bändivirityksiä, yksittäisiä huippusuorituksia, julkaisemattomia biisejä…

”Roadmaster” on kokoelma viimeksimainittuja vuosilta 1970-1972. Jotkut kappaleet – tai ainakin sävellykset – on julkaistu myös muualla, esimerkiksi ”Full Circle Song” tuolla monien halveksumalla Byrdsien reunion-kiekolla, ”One in a Hundred” miehen omalla, White Light -kutsumanimen saaneella kiekolla. Muusikot ovat pääosin alkuperäisiä Byrdsejä, mukana eri raidoilla ovat myös mm. Spooner Oldham, Rick Roberts ja Pete Kleinow.

”Roadmaster” on siinä mielessä merkillinen kokoelma, että se pesee mielestäni kaikki Clarkin ”viralliset” soolokiekot, Doug Dillardin ja bändin kanssa tehdyt, sinänsä nautittavat levyt sekä myöhemmät Carla Olsonin kera äänitetyt studio- ja livelevyt! ”No Other” -albumin kannattajat saavat toki olla eri mieltä… Albumin saundi on kokoelma-luonteestaan huolimatta yhtenäinen, ylimaallisen jylhä, jopa harras – joidenkin mielestä tosin tasapaksu. Ylväät, herkät sävellykset, ajattomat, usein menneestä maailmasta inspiraatiota hakevat sanoitukset – musiikki ei tunnu kuuluvan mihinkään aikaan tai paikkaan.

Omissa nimissään Clark ei saavuttanut kotimaassaan kummoistakaan menestystä. Sen sijaan Hollannissa kaksi hänen albumiaan valittiin jopa vuoden julkaisuiksi! Niinpä Roadmasterkin julkaistiin aikoinaan vain Keski-Euroopan alavilla mailla. CD-versio on olemassa (Edsel UK).

PS. On täysin oikeutettua, että Gene Clarkin musiikki elää vahvasti vielä hänen kuolemansa jälkeenkin. Viimeisimpiä hienoja Clark-tulkintoja ovat Alison Kraussin ja Robert Plantin ”Raising Sand” -albumin ”Polly Come Home” ja ”Through the Morning, Through the Night”.

Gene Clarkille omistettu sivusto:
http://www.geneclark.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: