Keitsi kuuntelee: Fantasy ”Fantasy”, 1970, USA

Todettakoon heti aluksi, että kyseessä ei siis ole 1973 ”Paint a Picture” -pitkäsoiton julkaissut brittiprogebändi. Tämä totaalisen tuntemattomaksi jäänyt Fantasy tulee Miamista, Floridasta. Vuonna 1970 ilmestynyt ryhmän ainoa albumi päätyi levykauppojen poistohyllyyn heti kättelyssä. Meikäläiseltäkin meni reilut kolme vuosikymmentä ennen kuin tutustuin kiekkoon kunnolla.

Nyt levy kuitenkin kuulostaa siksi hyvältä, että olen valmis noteeraamaan sen yhdeksi monista 1970-luvun unohdetuista aarteista. Enkä suinkaan ole yksin ajatuksineni…

Monista aikansa nimekkäistäkin jenkkipsykebändeistä poiketen Fantasyn jäsenet olivat aivan erinomaisia muusikoita. Improvisaatioon ja vapaamuotoiseen kokeiluun perustuvien ’happohyökkäysten’ sijaan Fantasy soittaa tosi tiukasti yhteen. Biisit ovat järjestään pitkähköjä ja rakenteellisesti keskimääräistä huomattavasti monimuotoisempia, kuitenkin huolella mietittyjä ja sovitettuja.

Itse asiassa tunnen useammankin amerikkalaisen progediggarin, jotka ylenkatsovat valtaosaa oman maansa psykedeliaporukoista. Syynä on bändien usein varsin keskinkertainen soittotaito ja siitä seuraava musiikin ’alkeellisuus’. Fantasy tosin on saanut synninpäästön myös heidän arvomaailmassaan.

Vaikka Fantasy luokitellaan yleisesti psykedeliabändiksi, itse voisin huoletta arkistoida ko. albumin myös progehyllyyn. Jefferson Airplanen lättyjen ohella jäsenet ovat taatusti viettäneet reipaasti aikaa myös 1960-luvun lopun kokeellisten brittikiekkojen parissa.

Ehkä hämmästyttävintä bändissä on tyttövokalisti Lydia Janene Miller. Jefferson Airplanen Grace Sllickiin, Big Brother & The Holding Companyn Janis Jopliniin ja Cold Bloodin Lydia Penseen usein verrattu Miller oli levyä tehtäessä vasta 16-vuotias. Ei kyllä uskoisi kuuna päivänä, edes tänä Idols-aikakautena…

Musiikillisesti kiekko on kauttaaltaan varsin tasalaatuinen. Suurimpia suosikkejani ovat levyn avaava, rikkaasti polveileva ”Happy”, ehkä parhaiten länsirannikon jenkkipsykedeliaa edustava ”Wages of Sin” sekä teatraalinen progepala ”Circus of Invisible Men”. Bändille pienoisen hitin tuonut instrumentaali ”Stoned Cowboy” sitä vastoin jää korvissani hieman valjuksi. Sen verran paljon olen kai tuohon Millerin tyttöön tykästynyt…

Ainoa tuntemani vinyylipainos:
Liberty LST-7634, 1970 (US)
Täältä voit lukea lisää Fantasysta:
www.progarchives.com/artist.asp?id=4315
Yksi hyväsointinen mutta kansiltaan kulunut yksilö on myynnissä täällä:
http://www.primecuts.fi/

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: