Vinyylilevyjen puhdistamisesta

Sormenjälkiä, monen sortin likatahroja, pölyä… Aktiiviselle vinyylikeräilijälle kertyy väistämättä läjäpäin kiekkoja, jotka ovat vähintäänkin likaisia, usein suorastaan paskaisia. Moista ei voi välttää, jollei keräily rajoitu ’mint miiinus’ -kiekkoihin, ’still sealed’ -tavaraan tai iskemättömiin uutuuksiin / uusintajulkaisuihin.

Itsellänikin on pari ulkomaista vaihtokaveria, joiden lähetykset on järjestään pakko kierrättää saniteettitilojen kautta. En ole pyytänyt tyyppejä puhdistamaan levyjä valmiiksi. Mieluummin teen sen itse, omilla kokemusperäisesti hyviksi havaitsemillani metodeilla.

Alan julkaisuista ja nettisivustoilta löytyy hyvinkin yksityiskohtaisia, hienostuneita ja pirusti aikaa vieviä ohjeita vinyylin ’oikeaoppiseen’ puhdistamiseen. Minulle ne eivät sovi, sillä haluan toki tehdä elämässäni muutakin.

Levypesuria minulla ei vielä toistaiseksi ole, ehkä sellaisen joskus vielä hankin. Sitten kun olen valmis uskomaan, että moisella vempaimella syntyy merkittävästi parempaa (ja nopeammin) jälkeä kuin omilla manuaalisilla metodeillani…

Itse käytän hyvinkin ’kansanomaista’ menetelmää. Suihkupullossa minulla on laimennettua Fairy-liuosta, jota suihkutan levyn pintaan. Lisäksi vakiovarustukseen kuuluu pehmeä hammasharja, jolla puhdistan kiekkoa kevyesti urien suuntaisesti. Levypuoli kerrallaan, ulkoreunasta sisäänpäin.

Tämä jälkeen huuhtelen levyn huolellisesti kuumalla vesijohtovedellä (tislattua tavaraa kun kuluisi gallonakaupalla). Ei muuta kuin hana ja ’hotti’ lähes täysille! Levy ei moisesta kieroksi muutu, sen opin ystävältäni Green Grass Recordsin Makelta (terveisiä).

Lopuksi kiekko kuivataan kevyesti pehmeällä puuvillapyyhkeellä, josta ei irtoa uriin nukkaa. Etikettien kannattaa antaa kuivua tovi. Yleensä niistä ei irtoa väriä pesussa, mutta poikkeuksiakin on.

Pääosin homma toimii mainiosti. Urista lähtee normaali lika ja pöly. Myös staattinen sähkö saa samalla kenkää. Esimerkiksi vanhemmista jukebox-sinkuista irtoaa usein ruskeaa kuonavettä (tupakansavun ja rasvankäryn kimppatuotos) vallan reippaasti.

Kaikissa tapauksissa menetelmä ei yksin riitä. Joskus urissa on sen sortin paskaa, ettei se irtoa Fairylla. Tällöin kannattaa kokeilla isopropyylialkoholia (apteekkikamaa), jota käytän päivittäin myös tavanomaiseen pikkulian poistamiseen.

Myös tarra-, tussi- ym. likajäljet irtoavat kätevästi isopropyylialkoholilla laminoiduista kansista. Ainetta ei kuitenkaan kannata käyttää päällystämättömien kansien siistimiseen, sillä siitä seuraa helposti korjaamattomia värivaurioita.

Jos näkyvä lika urissa ei tuostakaan tokene, kokeilen yleensä sen mekaanista poistamista esim. hammastikulla. Siinä hommassa on kuitenkin syytä olla perin varovainen!

Puhdistamisen jälkeen kiekko kannattaa säilöä puhtaaseen sisäpussiin, tietty.

Näillä eväillä olen omaa levykokoelmaani huoltanut jo jonkun vuosikymmenen. Ja näin myös jatkan, kunnes löydän sekä lopputulokseltaan että ajankäytöllisesti arvioituna paremman ratkaisun…

Keitsi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: