• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 38 muun seuraajan joukkoon

Vinyylilevyjen puhdistamisesta

Sormenjälkiä, monen sortin likatahroja, pölyä… Aktiiviselle vinyylikeräilijälle kertyy väistämättä läjäpäin kiekkoja, jotka ovat vähintäänkin likaisia, usein suorastaan paskaisia. Moista ei voi välttää, jollei keräily rajoitu ’mint miiinus’ -kiekkoihin, ’still sealed’ -tavaraan tai iskemättömiin uutuuksiin / uusintajulkaisuihin.

Itsellänikin on pari ulkomaista vaihtokaveria, joiden lähetykset on järjestään pakko kierrättää saniteettitilojen kautta. En ole pyytänyt tyyppejä puhdistamaan levyjä valmiiksi. Mieluummin teen sen itse, omilla kokemusperäisesti hyviksi havaitsemillani metodeilla.

Alan julkaisuista ja nettisivustoilta löytyy hyvinkin yksityiskohtaisia, hienostuneita ja pirusti aikaa vieviä ohjeita vinyylin ’oikeaoppiseen’ puhdistamiseen. Minulle ne eivät sovi, sillä haluan toki tehdä elämässäni muutakin.

Levypesuria minulla ei vielä toistaiseksi ole, ehkä sellaisen joskus vielä hankin. Sitten kun olen valmis uskomaan, että moisella vempaimella syntyy merkittävästi parempaa (ja nopeammin) jälkeä kuin omilla manuaalisilla metodeillani…

Itse käytän hyvinkin ’kansanomaista’ menetelmää. Suihkupullossa minulla on laimennettua Fairy-liuosta, jota suihkutan levyn pintaan. Lisäksi vakiovarustukseen kuuluu pehmeä hammasharja, jolla puhdistan kiekkoa kevyesti urien suuntaisesti. Levypuoli kerrallaan, ulkoreunasta sisäänpäin.

Tämä jälkeen huuhtelen levyn huolellisesti kuumalla vesijohtovedellä (tislattua tavaraa kun kuluisi gallonakaupalla). Ei muuta kuin hana ja ’hotti’ lähes täysille! Levy ei moisesta kieroksi muutu, sen opin ystävältäni Green Grass Recordsin Makelta (terveisiä).

Lopuksi kiekko kuivataan kevyesti pehmeällä puuvillapyyhkeellä, josta ei irtoa uriin nukkaa. Etikettien kannattaa antaa kuivua tovi. Yleensä niistä ei irtoa väriä pesussa, mutta poikkeuksiakin on.

Pääosin homma toimii mainiosti. Urista lähtee normaali lika ja pöly. Myös staattinen sähkö saa samalla kenkää. Esimerkiksi vanhemmista jukebox-sinkuista irtoaa usein ruskeaa kuonavettä (tupakansavun ja rasvankäryn kimppatuotos) vallan reippaasti.

Kaikissa tapauksissa menetelmä ei yksin riitä. Joskus urissa on sen sortin paskaa, ettei se irtoa Fairylla. Tällöin kannattaa kokeilla isopropyylialkoholia (apteekkikamaa), jota käytän päivittäin myös tavanomaiseen pikkulian poistamiseen.

Myös tarra-, tussi- ym. likajäljet irtoavat kätevästi isopropyylialkoholilla laminoiduista kansista. Ainetta ei kuitenkaan kannata käyttää päällystämättömien kansien siistimiseen, sillä siitä seuraa helposti korjaamattomia värivaurioita.

Jos näkyvä lika urissa ei tuostakaan tokene, kokeilen yleensä sen mekaanista poistamista esim. hammastikulla. Siinä hommassa on kuitenkin syytä olla perin varovainen!

Puhdistamisen jälkeen kiekko kannattaa säilöä puhtaaseen sisäpussiin, tietty.

Näillä eväillä olen omaa levykokoelmaani huoltanut jo jonkun vuosikymmenen. Ja näin myös jatkan, kunnes löydän sekä lopputulokseltaan että ajankäytöllisesti arvioituna paremman ratkaisun…

Keitsi

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: