Keitsi kuuntelee: Roy Harper ”Folkejokeopus”, 1969, Englanti

Brittiläisen ’underground folk-rockin’ legenda Roy Harper on kova sälli, jolla on aina ollut munat mukana musiikissa.
Ensi kertaa tutustuin miehen edesottamuksiin vuoden 1971 kokooma-albumilla ”The Harvest Bag”, jolla Roylta kuullaan biisi ”Living Here Alone” (tunnetaan paremmin nimellä ”South Africa” vuoden 1973 albumilta ”Lifemask”). Vaikka blues ja proge hallitsivat vielä tuolloin suvereenisti meikäläisen musiikillisia mieltymyksiä, oli tuossa loppua kohti kasvavassa ’acid folk’ -palassa jotakin perin kiehtovaa. Jokunen vuosi kuitenkin vierähti ennen kuin herra Harper kolahti minulle kovempaa. Ei minään megajysäyksenä mutta kuitenkin.

Royn tavassa tehdä musiikkia on jotakin outoa. Kiihko, tinkimättömyys ja halu olla erilainen ovat ilmaisuja, jotka tulevat päällimmäisinä mieleen. Tällaiselle ikuiselle ’vastarannan kiiskelle’ moiset määreet ovat silkkaa mannaa. Sen paremmin Harperin verbaaliarvoihin tai poliittisiin/maailmankatsomuksellisiin näkemyksiin puuttumatta voin sanoa pitäväni jok’ikisestä miehen levystä. Likimainkaan kaikkia en tosin ole vielä edes kuullut…

Pari päivää sitten hankin Huutonetistä vuoden 1975 uusintapainoksen (originaalissani kun on pikkurutinoita) Harperin järjestyksessä kolmannesta, alkujaan 1969 ilmestyneestä pitkäsoitosta ”Folkjokeopus”. Sitä olen päivän mittaan pyörittänyt vinyylimyllyssäni useamman kerran. Levy on hyvä, ei siitä mihinkään pääse. Lähes 18-minuuttinen pääteos ”McGoohan’s Blues” alkaa tosin pitkästyttää pitkässä juoksussa. Vastaavasti A-puolen päättävä, brittilähtöistä folk-rockia ja intialaisvaikutteisia ’ragajuoksutuksia’ yhdistelevä, fonisti Albert Aylerille omistettu ”One for All” kasvaa kuuntelu kuuntelulta. Jos on Roy Harperin persoonallisen ohut laulusoundi upea, ei miehen tarvitse hävetä taitojaan kitarankaan varressa. Ei mikään kuolematon klassikko, mutta ehdottoman hieno kiekko kuitenkin!

Muuten. Kokoelmassani sattuu olemaan levystä myös jenkkipainos, jolla ”One for All” on korvattu biiseillä ”Zaney Janey” ja ”Ballad of Songwriter”. No, Amerikassa on aina ymmärretty paremmin noiden kaupallisten (jos Harperin yhteydessä voidaan moisista edes puhua) arvojen perään…

Vinyylipainoksia kiekosta:
Liberty LBL/LBS 83231, 1969 (UK)
Sunset SLS 50373, 1975 (UK)

Awareness AWL 1003, 1986 (UK)
World Pacific WPS-21888, 1969 (US)
Tilaa CD suoraan Roylta kera MP3-maistiaisten:
Mainokset

3 vastausta

  1. Erinomainen oli myös aikoinaan miehen konsertti Vanhalla Ylioppilastalolla Bullinamingvase-kiekon aikoihin, tukena oli Andy Roberts (josta ehkä myöhemmin tällä palstalla enemmän…). Mieleen muistuu lavalla aivan Harperin lähituntumassa häärännyt valokuvaaja, joka lopulta onneksi ohjattiin sivuun. Lavan takanakin miehet osoittautuivat joviaaleiksi ja nöyriksi.

  2. Hieno artisti tämä Roy Harper, ’löysin’ miehen tuotannon vasta äskettäin. Ja aivan upea blogi teillä, ei vaan uskalla vierailla turhan tiuhaan, kun löytyy aina syitä uusille levyhankinnoille…laitoin kuitenkin Retrokin seuraamieni listalle. Hyvää tulevaa kesää, toivottavasti ehtii vain nauttia siitä kuuntelun ohessa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: