• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 36 muun seuraajan joukkoon

Keitsi kuuntelee: Roy Harper ”Folkejokeopus”, 1969, Englanti

Brittiläisen ’underground folk-rockin’ legenda Roy Harper on kova sälli, jolla on aina ollut munat mukana musiikissa.
Ensi kertaa tutustuin miehen edesottamuksiin vuoden 1971 kokooma-albumilla ”The Harvest Bag”, jolla Roylta kuullaan biisi ”Living Here Alone” (tunnetaan paremmin nimellä ”South Africa” vuoden 1973 albumilta ”Lifemask”). Vaikka blues ja proge hallitsivat vielä tuolloin suvereenisti meikäläisen musiikillisia mieltymyksiä, oli tuossa loppua kohti kasvavassa ’acid folk’ -palassa jotakin perin kiehtovaa. Jokunen vuosi kuitenkin vierähti ennen kuin herra Harper kolahti minulle kovempaa. Ei minään megajysäyksenä mutta kuitenkin.

Royn tavassa tehdä musiikkia on jotakin outoa. Kiihko, tinkimättömyys ja halu olla erilainen ovat ilmaisuja, jotka tulevat päällimmäisinä mieleen. Tällaiselle ikuiselle ’vastarannan kiiskelle’ moiset määreet ovat silkkaa mannaa. Sen paremmin Harperin verbaaliarvoihin tai poliittisiin/maailmankatsomuksellisiin näkemyksiin puuttumatta voin sanoa pitäväni jok’ikisestä miehen levystä. Likimainkaan kaikkia en tosin ole vielä edes kuullut…

Pari päivää sitten hankin Huutonetistä vuoden 1975 uusintapainoksen (originaalissani kun on pikkurutinoita) Harperin järjestyksessä kolmannesta, alkujaan 1969 ilmestyneestä pitkäsoitosta ”Folkjokeopus”. Sitä olen päivän mittaan pyörittänyt vinyylimyllyssäni useamman kerran. Levy on hyvä, ei siitä mihinkään pääse. Lähes 18-minuuttinen pääteos ”McGoohan’s Blues” alkaa tosin pitkästyttää pitkässä juoksussa. Vastaavasti A-puolen päättävä, brittilähtöistä folk-rockia ja intialaisvaikutteisia ’ragajuoksutuksia’ yhdistelevä, fonisti Albert Aylerille omistettu ”One for All” kasvaa kuuntelu kuuntelulta. Jos on Roy Harperin persoonallisen ohut laulusoundi upea, ei miehen tarvitse hävetä taitojaan kitarankaan varressa. Ei mikään kuolematon klassikko, mutta ehdottoman hieno kiekko kuitenkin!

Muuten. Kokoelmassani sattuu olemaan levystä myös jenkkipainos, jolla ”One for All” on korvattu biiseillä ”Zaney Janey” ja ”Ballad of Songwriter”. No, Amerikassa on aina ymmärretty paremmin noiden kaupallisten (jos Harperin yhteydessä voidaan moisista edes puhua) arvojen perään…

Vinyylipainoksia kiekosta:
Liberty LBL/LBS 83231, 1969 (UK)
Sunset SLS 50373, 1975 (UK)

Awareness AWL 1003, 1986 (UK)
World Pacific WPS-21888, 1969 (US)
Tilaa CD suoraan Roylta kera MP3-maistiaisten:

3 vastausta

  1. Erinomainen oli myös aikoinaan miehen konsertti Vanhalla Ylioppilastalolla Bullinamingvase-kiekon aikoihin, tukena oli Andy Roberts (josta ehkä myöhemmin tällä palstalla enemmän…). Mieleen muistuu lavalla aivan Harperin lähituntumassa häärännyt valokuvaaja, joka lopulta onneksi ohjattiin sivuun. Lavan takanakin miehet osoittautuivat joviaaleiksi ja nöyriksi.

  2. Hieno artisti tämä Roy Harper, ’löysin’ miehen tuotannon vasta äskettäin. Ja aivan upea blogi teillä, ei vaan uskalla vierailla turhan tiuhaan, kun löytyy aina syitä uusille levyhankinnoille…laitoin kuitenkin Retrokin seuraamieni listalle. Hyvää tulevaa kesää, toivottavasti ehtii vain nauttia siitä kuuntelun ohessa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: