Pekka kuuntelee: Kebnekajse ”Resa mot okänd mål”, 1971

Pitkäikäisen ruotsalaisyhtyeen esikoinen. Vaikka suunta on vielä vähän hakusessa, tahto ja toteutus ovat väkeviä -  ja leikkisiäkin. Primus motorina kitaristi Kenny Håkansson (ex-T-Boones, ex-Baby Grandmothers, ex-Mecki Mark Men). Progg på svenska? Naapurimaassa ”progressiivinen musiikki” -nimitys sisältää myös poliittisen vivahteen – musiikin pitää olla vaihtoehtoista ja edistyksellistä ja siinä pitää olla sanomaa. Siksi Ruotsissa termi ”progg” tuo mukaan myös [...]

Keitsi kuuntelee: Ärräpää Orchestra “Up to My Ears in Snow”, 2010, Suomi

Ärräpää Orchestra on viisimiehinen blues-rock -bändi Kausalan Radanpäästä, parisenkymmentä kilometriä Kouvolasta länteen. Yhtyeessä musisoivat Pertti Haapio (koskettimet), Mika Halttunen (laulu, kitara), Ismo Kivinen (rummut), Harri Sakki (kitarat) ja Kari Siuru (basso). “Up to My Ears in Snow” on ryhmän kakkosalbumi, pari vuotta aiemmin ilmestynyttä “On the Loose” -kiekkoa en valitettavasti ole kuullut. Viime päivinä olen paahtanut [...]

Pekka kuuntelee: Gary Farr ”Strange Fruit”, 1970

Kuuntelin pitkästä aikaa kiekon, luin huvin vuoksi pari arviota. Richard Morton Jack ei ollut kovinkaan innostunut Galactic Ramble -kirjan arviossa, Vernon Joynson Tapestry of Dreams -kirjassa piti hänkin suoritusta vaisuna. Molemmat vetoavat Gary Farrin ensimmäiseen sooloalbumiin T-Bones-vuosien jälkeen: Marmalade-merkillä julkaistu Take Something with You on kirjoittajien mielestä aivan huippuveto – rockin ja folkin mehukas yhdistelmä, [...]

Pekka kuuntelee: Teegarden & Van Winkle with Bruce “On Our Way”, 1972

Duo, erityisesti 60- ja 70-lukujen artistiyksikkö (tai tietysti kaksikko, heh), ehkä eniten käytetty folk- ja folk-rock-piireissä. Ja näitähän riitti, tunnettuja ja varsinkin tuntemattomia, etenkin USA:ssa. Sukunimi & Sukunimi. Kitara ja mandoliini. Laulu ja soitto. Kitara ja huuliharppu. Kitara ja rummut. Koskettimet ja rummut. Hansson & Karlsson. Hardin & York. Nieminen & Litmanen. Ja Teegarden & [...]

Pekka kuuntelee: Marc Benno ”Ambush”, 1973

Näitä pinnan alla kyteviä muusikoita riittää… Marc Bennoa kuulin ensimmäistä kertaa myydessäni vinyyliä Tennispalatsin Sturen Levyssä. Soitin liikkeessä 1979 ilmestynyttä Lost in Austin -kiekkoa – ja sain hyvän syyn etsiä käsiini hänen kolme aikaisemmin ilmestynyttä sooloalbumiaan. Niin, siis ”soolo” sen vuoksi, että Benno ja Leon Russell muodostivat 60-luvun loppupuolella Asylum Choir -joukkion, joka sai julkaistua [...]

Pekka kuuntelee: Louie and the Lovers, The Complete Recordings, 2009

Tämän palstan luonteeseen olisi tietysti kuulunut, että kirjoittaisin vain Louie and the Lovers -yhtyeen Rise-vinyylistä (1970). Se vain on niin armottoman harvinainen kiekko, että en ole sitä koskaan edes luonnossa nähnyt. Kansi tosin on vilahdellut joissain muissa blogeissa. Siitä julkaistiin joskus myös CD-versio, mutta sitäkään ei enää ihan pikkurahalla taida saada. Hopeisen lätyn kansi taisi [...]

Keitsi kuuntelee: Neil Merryweather, John Richardson and Boers “Same”, 1970

Vaikka messuilla luuhaaminen, divarilaarien penkominen, kirppareiden kiertäminen ja nettitarjonnan aktiivinen seuranta onkin suurta seikkailua harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvalle levykeräilijälle, tehdään ne parhaat löydöt usein paljon lähempää. Nimittäin omasta levykokoelmasta! Ainakin itselleni on vuosikymmenien saatossa kertynyt valtavasti kummajaisiksi jääneitä kiekkoja, jotka on failattu hyllyyn vain parin biisin pikakuuntelun perusteella. Tai jopa ilman, että neula on edes koskettanut uria… Pari päivää sitten päätin paneutua kunnolla lyhytikäisesi jääneen kanadalaisbändi Merryweatherin kahteen [...]

Keitsi kuuntelee: Cream “Goodbye”, 1969

Alkukesästä1966 Lontoossa perustetun, lyhytikäiseksi jääneen supertrio Creamin hajoamisen jälkeen sopimusteknisistä syistä julkaistu “Goodbye” ei suinkaan ole bändin paras pitkäsoitto. Itse asiassa tuo kolmesta uudesta studiopalasta ja yhtä monesta livejamista koostettu kiekko on kokonaisvaltaisena kuunteluelämyksenä melko hajainen. Keskinkertaiseksi saattaisin jopa mollata, jollei mukana olisi kahta hyvinkin erilaista helmeä… Eric Claptonin ja George Harrisonin kimpassa kynäilemä “Badge” kuulostaa aina yhtä hyvältä. Creamille [...]