Vuosien varrella varastoon – mappeihin, hyllyille, kenkälaatikoihin – on kertynyt kaikenlaista enemmän tai vähemmän mielenkiintoista kuvamateriaalia. Vanhoja pressikuvia, itse napsittuja konsertti- ja artistikuvia, pääsylippuja, upeita tai karseita levynkansia yms. Kuvien pitäisi parhaan tietomme mukaan olla julkaisuvapaita…
Retroa vai rockia?
Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.Vanhemmat jutut
Löydä omasi!
acid folk acid rock ambient beat blues rock britti-rock cabaret country country rock fantasia folk folk rock funk garage hammond hard rock heavy metal hippie jazz jazzrock kitara levynkansi mod sixties pop post punk power-pop prog proge Progressive rock psychedelia rhythm&blues rock rock'n'roll rockabilly sixties rock space rock suomi suomiproge sweden beat tex-mex underground urku-jazz uusi aalto viihde west coastVinyylihulluus ei ota laantuakseen
Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
Vastaa Peruuta vastaus
Uusinta uutta
_______________________________________________
25.5.2012Autossa soi…
The Kenny Wayne Shepherd Bandin ”How I Go” (RoadRunner, 2011). Eikös Shepherd rynnännyt lavoille ja levyille 1990-luvun lopussa – yksi näitä bluesin ihmelapsia, jotka tuntuivat työntyneen maailmaan ja kasvaneen kitara käden jatkeena? Silloin kaveri ei ihmeemmin innostanut, vaikka taitava kitaristi olikin. Näppäryys oli fyysistä taitoa sormenpäissä ilman että kosketus sisälsi sen kummemmin tunnetta.
Nytpä poika on jo mies, ja kontista löytyy maileja sekä kokemuksia. Lisäksi Shepherdillä on jo toistakymmentä vuotta ollut aisaparinaan ja kasvukaverinaan tymäkkä laulaja Noah Hunt. Syvyys alkaa riittää.
Tästä levystä mies sanoo nettisivuillaan: "I wanted to concentrate on the song as a whole: the vocals, the arrangements, so every instrument that is being played contributes to the song and takes it to a better place." Ja siltä ne juuri kuulostavat: muskelibiiseiltä, joita soolo-osuudet kirittävät ja tukevoittavat. Ei enää laimennettuja kevytversioita, vaan luomutiivistettä! Äijät paiskaavat menemään aika raskaalla kädellä – SRV tästä tietysti tulee mieleen, mutta sehän ei ole huono asia ollenkaan.
Pekka
Sivut
Linkit
Löydä saitilta
Kirjaudu
Kansitaiteen "helmiä"Pidä blogia WordPress.comissa. Teeman Digg 3 Column on tehnyt WP Designer.
