• Retroa vai rockia?

    Tätä blogia päivittävät Keijo "Keitsi" Lindgren ja Pekka Koskivaara - mm. ex-Musa- ja Back Beat-taustaiset musiikin ja vinyylin suurkuluttajat ja keräilijät. Tarkoituksenamme on jakaa tietoa ja mielipiteitä musiikista - rajattomasti ja ajattomasti. Kuvassa Pekka on vasemmalla, Keitsi oikealla.
  • Vanhemmat jutut

  • Löydä omasi!

  • Vinyylihulluus ei ota laantuakseen

    Kuuntelemme - kumpikin omilla tahoillamme - ahkerasti vuosikymmenien saatossa hyllyyn kertyneitä vinyylejä (toki myös CD kelpaa, jos vinyyliversio puuttuu tai sellaista ei ole edes olemassa). On nimittäin pakko, jos aikoo elinaikana käydä kaikki aarteet läpi edes 'puolella korvalla'. Kuunneltavaa on todella paljon, sillä aloitimme molemmat äänilevyjen keräilyn jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Ja harrastamme (lievä ilmaisu vinyl junkie -äijille) sitä intohimoisesti yhä edelleen - nyt ja vastakin! Onneksi Luoja on suonut meille pitkämieliset ja ymmärtäväiset elämänkumppanit. Maailma on pullollaan aivan loistavia levyjä, joita monikaan Suomessa ei ole milloinkan kuullut. Tai on jo autuaasti unohtanut kuulemansa. Eikä niitä levyjä soiteta radiossa, ainakaan virallisilla aalloilta. Aina kun tuollainen kiekko osuu levylautaselle, sielu värisee sekä onnesta että tuskasta. Omaa kuunteluelämystä varjostaa väkisinkin tieto siitä, ettei kukaan muu mahdollisesti pääse koskaan osalliseksi nautinnosta. Retrokki kertoo tuollaisista levyistä. Sinnikäs surfaaja saattaa hyvinkin löytää niitä netistä. Meitä kun on maailmassa muitakin... Moisten kummajaisten ohella esittelemme lyhyesti myös muunlaisia levyjä. Ikiaikaisista urotöistä upouusiin luomuksiin. Tarjonta tulee taatusti olemaan monipuolista (suorastaan sekalaista), sillä musiikilliset mieltymyksemme ovat ääripäistään hyvinkin erilaiset. Sen tulette kyllä huomaamaan... Retrokki kirjoittaa vain ja ainoastaan hyvistä levyistä, hienosta musiikista ja upeista artisteista, joista ei juurikaan puhuta muualla. Valtavirtauhon jätämme suosiolla muille.
  • Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin saat tiedon uusista Retrokki-viesteistä.

    Liity 17 muun seuraajan joukkoon

Retrokki kuuntelee: Hiidensointi ”Hiidensointi”, 2010

Hiidensointi on vuonna 2009 perustettu tamperelainen, suomenkielistä lyriikkaa jazz-prog-rockin parissa suoltava bändi. Nyt yhtye on saanut valmiiksi ensimmäisen pitkäsoittonsa, joka julkaistiin omakustanteena huhtikuussa 2010.

Hiidensoinnissa musisoivat Nina Hiironniemi (laulu),  Petri Koivistoinen (kitara), Mika Hiironniemi (rummut) ja Pate Laitinen (basso). Esikoislevyn äänityksen jälkeen bändin kokoonpano on täydentynyt viulusti Petri Ahosella. Biisit: Koskella – Isätön poika – Valonvaltiatar – Lintunen – Kaihomieli – Suolla – Aihetta lauluun – Pohjalainen pitkä poika – Oivallus – Virran mukana.

Keitsi kuuntelee:

Pari viikkoa sitten saamani Hiidensointi-yhtyeen esikois-CD on vaivannut minua suuresti. Hätäisen ensikuuntelun perusteella annoin bändille heti kättelyssä roppakaupalla arvostuspisteitä. Samalla olin kuitenkin hieman epävarma siitä, kuinka aidosti pidin kuulemastani.

Musiikillisilta lähtökohdiltaan Hiidensointi edustaa pitkälti juuri niitä arvoja, jotka minunkin on helppo allekirjoittaa. Bändi on rohkea, ennakkoluuloton ja tekemissään tosissaan. Se haluaa etsiä rajojaan ja luoda jotakin uutta, kestävää. Tarjota omaehtoisen vaihtoehdon nykypäivän musiikkitarjontaan ja erilaisille soittolistoille. Hyvin pitkälti kyse on samasta perusasenteesta, jolla punk kuoppasi reilut kolme vuosikymmentä sitten progen…

No, missä sitten mättää, kun en perinjuurin myönteisestä perusasenteesta huolimatta ihastunut heti ryhmän musiikilliseen julkilausumaan. Lähinnä kyse on kai siitä, etten pystynyt hahmottamaan mitään selkeää Hiidensointi-soundia, soivaa identiteettiä. Yhteensä kymmenestä biisistä koostuva ”Hiidensointi” jätti jälkeensä melko sekavan  kokonaisvaikutelman. Jotenkin tuntui siltä, että turhan monta luovaa ideaa oli ängetty liian pieneen tilaan.

Ensi alkuun minua häiritsi myös se, että biisit nostattivat vahvoja assosiaatioita moniin progressiivisen rockin klassikkobändeihin ja -levyihin. Avausraita ”Koskella” toi mieleen ”Lambertlandin” aikaisen Tasavallan Presidentin, ja sitä seuraava ”Isätön poika” puolestaan käynnistyy sovelletulla lainalla Black Sabbathin kuolemattomasta ”Iron Man” -tapporiffistä.  Kolmosena kuultavan ”Valon valtiar” -biisin kauniissa melodiassa olin aistivinani kaikuja The Nicen ikiupeasta ”Hang on to a Dream” -versiosta. Ja löytyihän noita nostalgisia yhtymäkohtia toki muitakin.

Näin siis ajattelin ”Hiidensoinnista” vielä viikko pari sitten. Ajan myötä olen kuitenkin päässyt huomattavasti paremmin sinuiksi sekä kiekon että bändin kanssa. Ja kyllä vaan, ilokseni voin nyt ilmoittaa, että pidän aidosti kuulemastani. Vaikka kaikki biisit eivät vieläkään kolahda täysillä ja myös tuo Hiidensointi-soundi jää yhä hieman hähmäiseksi, on kokonaisvaikutelma jo erittäin myönteinen. Tietynlaista ideavirran tiivistämistä toivoisin kuitenkin bändiltä jatkossa. Ei kai niitä kaikkia hiidenmuniakaan kannata samaan koriin survoa…

Mikäli olen yhtään oikeilla jäljillä, tulee Hiidensoinnin kakkos-CD aiheuttamaan varsinaisen hunajankusemisepidemian suomiprogefanien keskuudessa. Tälläiselle vanhemmalle eturauhasvaivaiselle herrasmiehelle se voi koitua kuolemaksi…

Lyhyesti vielä Hiidensoinnin musiikista. Tyylillisesti luonnehtisin sitä ’puolisinfoniseksi complex heavy progeksi’, jossa on myös vaikutteita suomalaisesta kansamusiikista / -perinteestä. Eritoten se kuuluu kalevalaista runomittaa viljelevissä sanoituksissa. Bändin itse mainostama jazz-rock -lähtöisyys ei sitä vastoin käy korvaan mitenkään isommin.

Soitannollisesti bändi on perin pätevä. Etenkin kaikki biisit rustannut kitaristi Petri Koivistoinen on paikoin suorastaan loistava, aina vähintäänkin hyvä. Myös soundipuoli on kundilla hallussa. Etenkin kun huomioidaan, että koko homma on purkitettu parissa päivässä treenikämpällä ja kotioloissa.

Niin monen nykyprogebändin tavoin myös Hiidensoinnissa on tyttövokalisti, vallan hyvä-ääninen sellainen, nimeltään Nina Hiironniemi. Vielä 70-luvulla, progressiivisen rockin kulta-aikana, moinen oli melko harvinaista. Maailmalta mieleen tulevat ensimmäisinä Renaissance ja Curved Air, meillä Suomessa Scapa Flow taisi olla lajissaan ainoita. Hieno homma, että perinteiset sukupuoliroolit on romutettu myös näissä ympyröissä!

Entä miten Hiidensoinnin esikoinen suhteutuu Retrokissa aiemmin kovasti kehumaani Kurki-ykköseen? Tyttövokalistin lisäksi levyillä kun on paljon muutakin yhteistä. Hiidensointi on bändinä taidokkaampi ja myös kiekon miksaus on minulle enemmän mieleen. Vastaavasti Kurki on selvästi homogenisempi ryhmä, jolle on myös syntynyt oma tunnistettava soundi. Tasapeliä tässä vaiheessa tarjoan. Ja lisää veret seisauttavia lisänäyttöjä molemmilta janoan!

Pekka kuuntelee:

Lyhyesti ja kuivasti.

Tamperelaisen Hiidensointi-yhtyeen musiikin voisi määritellä ehkä folk-progeksi, siihen viittaa myös bändin nimi. Melodioissa on kansanmusiikkisävyjä, sointi on sähköinen, rytmiikka vaihtelee jopa saman biisin sisällä, ei poppismeininkiä, suomenkieliset sanoitukset. Omakustanne, tyylikkäät kannet – vaivaa on nähty. Nettisivuilla myös keikkatallenne (Outoja teitä), Hiidensointi ei siis ole pelkkä studioluomus.

Kun minä puita pilkoin.

”En huomannut kappaleiden vaihtumista”, kommentoi vaimo, kun kiekko pyörähti auton soittimessa uudelle kierrokselle. No, auto ja lyhyet kauppamatkat eivät ehkä suosi uuteen musiikkiin syventymistä. On siis odoteltava rauhallisempaa hetkeä… Itselleni autokuuntelu toimii kuitenkin jonkinlaisena suodattimena: erinomaiset erottuvat, ok-tasoiset saavat soida useammankin kerran, selkeästi unohdettavat eivät soi paria biisiä pidempään. Tylyä meininkiä, mutta minkäs teet, kun seuraavat kiekot jo kärkkyvät soittoaikaa!

Hiidensointi pyöri autossa ehkä puolenkymmentä kertaa osoittautuen yllättävänkin kelpo kiekoksi. Muutama vaikutelma ja samalla sijoitus musiikilliselle kartalle: tuosta rytmistä mieleen tuli keskikauden Yes. Kansanmusiikkipohjainen melodia, mukana irkkusävyjä, kenties sähköinen Pihasoittajat? Voisiko mieleen juolahtaa Jethro Tull siksi, että juuri kuuntelin Benefitin, vai onko Ian Anderson läsnä vaikutteena? Verevä naislaulaja – Scapa Flow?

Joo-o. Kuten Keitsikin toteaa, yhtymäkohtia moniin progesuuruuksiin löytyy. Onneksi vaikutteet sattuvat kuulumaan myös omiin suosikkeihini, joten Hiidensointi imaisee aika helposti mukaansa – mutta jättää kuitenkin ulkopuoliseksi. Otetaan esimerkiksi Isätön poika: rakennuspalikoita on todella paljon. Kun niistä pyritään rakentamaan yhtenäinen, soljuva ja tasapainoinen kokonaisuus, hikihän siinä tulee! Sama koskee myös seuraavaa, Valonvaltiatarta. Biisissä on kiehtovia elementtejä useammankin kappaleen tarpeiksi.

Kuinka tämä taipuisi vinyylille?

Ehkä ”hähmäisyys” johtuu juuri tästä: biiseille ei anneta aikaa kehittyä omiksi, persoonallisiksi yksiköikseen, vaan jokaisessa on mukana niin maan perusteellisen paljon osia, tahtilajeja, sooloja, instrumentteja, sävyjä. Kuuntelin ihan sattumalta tähän alle Man-yhtyeen loisteliaan Be Good To Yourself At Least Once A Day: vain kaksi biisiä per puolisko, mutta se riittää! Vaikka noissakin kappaleissa on useampia osia, soitto etenee luontevasti ja orgaanisesti. Toki Man on vähän eri genressä, mutta silti.

Olisin ehkä jättänyt CD:ltä pois kolme-neljä biisiä – en suinkaan laadun takia – ja rauhoittanut jäljelle jääneitä. Pidempiä kaaria, selkeämpiä rakenteita. Hyvään kakkuunkin riittää ihan muutama hyvä ainesosa – ja hyviä ainesosia Hiidensoinnilla riittää, nyt se resepti vaan kuntoon!

Eli yhteenvetona: Hiidensointi on täynnä hienoja elementtejä, taidokasta soittoa ja upeaa laulua (olisiko tällä hetkellä tämän genren vaikuttavin laulaja Suomessa?), extra-pisteet suomenkielestä – ja yllättävän hyvistä saundeista, jos tämä todellakin on äänitetty ”treenikämpällä ja kotona” sekä miksattu ”kellarissa”! Tulevaisuudelta on siis lupa odottaa paljon, kun resepti saadaan kuntoon ja elementit ojennukseen.

CD: Hiidensointi: Hiidensointi (Hiisi Vieköön Records HVRCD-01)

Hiidensoinnista voit lukea lisää täältä: http://www.myspace.com/hiidensointi. Tarjolla on myös musiikkinäytteitä ja videokuvaa yhtyeen edesottamuksista. Ja onnistuupa tuo esikois-CD:n tilaaminenkin samasta linkistä, hinta vain 7 euroa!

About these ads

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: